Sattumia ja kuulumia

Aion kokeilla verkkopäiväkirjan kirjoittamista. En lupaa itsellenikään, että kirjoittaisin yhtä kertaa enempää, tai että kirjoittaisin mielenkiintoisista aiheista tai varsinkaan hyvin. Salainen halu tehdä julkisia paljastuksia vai toive uudesta askarteluharrastuksesta? Ehkä kumpaakin näistä. Lisäksi tunnistan yhtäläisen toiveen ja pelon siitä, että joku vielä lukisikin kirjoituksiani.

Ainakin olen keksinyt kokeilulleni nimen.

Sain puolitoista kuukautta sitten kotiini nettiyhteyden. Olen ollut tylsä ja hyödyntänyt sitä lähinnä sähköpostin lukemiseen, kirjaston lainojen uusimiseen ja eräillä elämänlaatua heikentävillä keskustelufoorumeilla roikkumiseen. Toisaalta olen ensimmäistä kertaa elämässäni oppinut seuraamaan muutamaa kiinnostavaa blogia, minkä innoitusta tämä oma aktivoitumiseni osittain on.

Minun kai kuuluu määritellä itseni jotenkin. Olen 26-vuotias humanisti, joka uskoo ja toivoo valmistuvansa joskus äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Kiinnostuksen kohteita juuri nyt ovat

• yrttien kasvattaminen (siemenet ovat vielä toistaiseksi Hyötykasviyhdistyksen paketissa, kaikki paitsi rosmariinipussi, joka on jääkaapissa. Kylmäkäsittely saattaa edistää itämistä…)
• opettajaopintojen lopettelu kunnialla (jäljellä ei ole kuin muutama semmaistunto)
• feminismi (nyt virallisestikin: liityin hiljattain Unioni Naisasialiittoon)

Lisäksi kestokiinnostuksia ovat ainakin afrotanssi ja naislauluyhtye Hellut.

Elän yhdessä P:n kanssa. Vakiinnuin pykälän verran enemmän viime viikolla, kun ostimme ekocenteriltä muhkean sohvan, kaksi siihen kuuluvaa nojatuolia ja isoimman koskaan näkemäni jalkalampun. Olohuone alkoi näyttää olohuoneelta, ja tosi viihtyisältä vielä. Toinen isoista tuoleista joutui kyllä makuuhuoneeseen, kun olohuone olisi tullut liian täyteen paksua kullankeltaista plyysiä. En ole kalustanut mitään aiemmista kodeistani yhtä paljon ja antamuksella kuin viimeisen viikon aikana tätä sohvahuonetta. Toki saavutusta voisi pitää myös aika vaatimattomana. Monet ihmiset pohtivat varmasti silloin tällöin, missä nurkassa TV dominoi tilaa vähiten ja mihin linjaan julisteen reunan pitäisi osua, ettei se ala kiusata silmää.