Takaisin kotiin maailmalta (eli Etelä-Suomesta)

Tultiin kesän liftausreissulta kotiin: Jyväskylä-Helsinki-Hämeenlinna-Tampere, neljä päivää ja kohtuullinen määrä motareiden liittymissä pölyssä ja helteessä odottelua. Nähtiin kavereita, kummilapsia ja (minun) appivanhempia. Kyydit olivat yleensä tilavissa ja ilmastoiduissa autoissa, paitsi tänään, kun Tampereelta meidät pelastettiin Orivedelle asti ruumisauton kyytiin, jossa olisi ollut oikeasti tilaa vain yhdelle kuljettajan lisäksi (jos asiakkaita ei lasketa lukuun, eikä asiakkaita ollut nyt mukana). Muutkin saivat kyytejä erikoisista autoista: olimme sunnuntaina seisoneet Helsingissä Hämeenväylän alussa jo muutaman tuskaisen kuuman tunnin ja suunnitelleet luovuttamista, kun paikalle kurvasi mustamaija. Ehdimme luulla, että kurjuuden kruunaamiseksi meille valitetaan jostain (liikennesääntöjen vastaisesta liftauspaikasta ehkä?), mutta autosta hyppäsikin ulos kaksi iloista poliisimiestä, jotka nostivat takaluukusta ulos kahden nuoren virolaisliftarin reput. Norjaan suuntaavat virolaiset olivat olleet peukuttamassa jossain vielä huonommassa paikassa, ja poliisit ystävällisesti saattelivat heidät Hämeenväylälle ja toivottelivat hyvää liftausonnea. Me lainasimme pahasti palaneille kilpailijoille aurinkorasvaa ja jätimme paikan heille. Helsinki-Hämeenlinna -väli olikin ainoa, joka taitettiin junassa.

Siniselle talolle oli syntynyt perjantaina pieni kaunis keijukaisvauva. Sillä oli suorastaan säälittävän pienet jalat ja muutenkin siinä oli valtava määrä pienuutta, kuten P asian ilmaisi. Oli se ihana. Sekin pääsi tänään kotiinsa.

On hyvä olla kotona. Osa yrteistä oli nääntynyt sillä aikaa, kun me reissasimme, mutta osa oli vielä pelastettavissa. Tässä järjestyksessä toimittiin: kasveille vettä, ihmisille vettä ja suihkua, ruokaa. Jalatkin lähes puhdistuivat, vaikka en olisi ikinä uskonut. Loput tahmat ovatkin ehkä rusketusta.