Mökki mökkinen

Tulin gendergradumökistä käymään tekniikan luona, huomenna tosin menen mökkiin takaisin. Siellä on simppeliä olla: ainoa jännityksen asia on peltien sulkeminen sellaisessa saumassa, ettemme palellu yöllä tai toisaalta kuole häkään. P kaiketi osaa, itse olen taipuvainen hysteriaan. Ei siitä niin kauan ole, kun tuttavaperheen vanhemmille oli hilkulla käydä huonosti hään kanssa... Mutta on se 80-vuotiaan leivinuunin hiillos mahtavan näköinen! Miksi nuotioon ei koskaan tule sellaista, isoa, yhtäaikaisen ja tasaisen kuuman oranssia, missä hiilihanko menee hetkessä valkohehkuiseksi?
Viimeiset kolme päivää olen graduaskartelun lisäksi saunonut, kävellyt kerran lammen ympäri ja tähyillyt karhuja (tietenkään niitä ei näkynyt). Lämmittänyt. Tehnyt P:n kanssa listaa hyvistä biiseistä - niitä on nyt ehkä 200. En juuri muuta, ja se tarkoittaa aikamoista nysväämistä gradusen kanssa. Edistymisestä on vaikea sanoa mitään, mutta parasta on, että ystävällismieliset välit työn kanssa ovat jotenkin säilyneet - ei juuri ahdista ja välillä on jopa kivaa. En kylläkään tiedä, mikä perustuu taitavaan itsehuijaukseen ja siihen, että Valkkiksella on vaikea olla ahdistunut. Ainakin ulospäin homma näyttäisi idylliseltä: pitkän pöydän toisessa päässä on vastakkain kaksi kannettavaa tietokonetta. Kiitos lainasta!