Klezmeriä ja kotihommia

Kuuntelen klezmeriä ja tunnen oloni sen seurauksena vähän newyorkilaiseksi. Klezmer on ihanaa ja on vähän sääli, että klezmeryhtyeemme Golem on ollut naftaliinissa viime aikoina (pääseekö se sieltä enää koskaan pois, en tiedä). Levy-klezmer on toki varsin erilaista kuin Golemin klezmer. Kuinka sen nyt pistäisi, monipuolisempaa... Golemissa oli taas vinguttamisen riemu.
Meillä on tehty tänään kunnollisia asioita. Ensinnäkin maksettu laskuja vino pino. Sain eilen sijaisuuspalkan, isomman kuin koskaan aiemmin, mutta niin se vain meni melkein kaikki vuokraan, saunaan, puhelimeen ja jopa ammattiliittomaksuun, jonka olin helmikuussa unohtanut. Nyt ollaan taas vähemmissä rahoissa, mutta hauskaa, että kerrankin näin vasta vuokranmaksun jälkeen.
Sitten täällä on siivottu. Tekisi mieli sanoa että taas, vaikka ei se mikään taas ole: luulen vain raportoivani tänne nettipäiväkirjaan jok'ikisen kerran, kun meillä imuri tai lattianpesurätti heiluu - no, onhan se toki kuuluminen, joka erottuu muista kuulumista. Ei sitä niin kovin usein tapahdu. Mutta, kuten sanottua, siivottu on ja hyvältä haisee. P leipoo piirakkaa: idylli siis syvenee. En riko sitä kirjoittamalla gradusta.

Eilen oltiin katsomassa taloa Kortemäessä. Oikeastaan siitä olivat kiinnostuneita kaksi ystäväpariskuntaa, joilla on muutto tiedossa lähiaikoina, ja minä ja P olimme mukana lähinnä uteliaisuudesta. Ei niin, etteikö meillekin olisi ihan mahdollista muuttaa aikuiskommuuniin, jos hyvä talo sopivalla vuokralla ja sopivalla etäisyydellä löytyisi - vähän tässä se putkiremontin uhka kummittelee jossain takavasemmalla. Toisaalta on paljon syitä, miksi ei kannattaisi muuttaa mihinkään: meillä on valtavan viihtyisä eikä liian kallis koti keskellä Jyväskylää, eikä ole poissuljettua, että jo joskus ensi syksynä muutetaankin ei aikuiskommuuniin, vaan jonnekin Savukoskelle äikänopen töiden perässä. Sitten on vielä vähäinen mutta olemassaoleva kissa-allergia.
Talo, jonka näimme oli hämmentävä: siinä oli 180 neliötä, joista suurin osa sijoittui olohuoneeseen, jossa olisi voinut heittää vaikka keihästä. Lisäksi oli keittiö, neljä makuuhuonetta, takkahuone, sauna, pesuhuone, kaksi vessaa, piha ja autotalli. Ja se oli siis vain paritalon puolikas! Hirveän viehättävä talo se ei omaan makuuni ollut, mutta vieraiden ihmisten kodit usein eivät olekaan viehättäviä, ja jos sinne kuvittelisi omat tai kavereiden huonekalut (ja kaverit tietysti myös), niin olisihan se tietysti eri asia. Kauhea sotku ja paha haju siellä oli myös. Ihan kuin kiljupunkkarit olisivat pitäneet talossa pileitä viime viikonloppuna..?

Illalla hellut pitivät kevätjuhlaa. Usein hellujen treenit kuluvat pitkälti teenjuonnin ja tarattelun merkeissä, mutta eilen ei laulettu ensimmäistäkään nuottia, syötiin vain, ja tosi kivaa se oli niinkin. K on mestari puolukkapiirakan suhteen! Ja monessa muussakin.