Iloinen graduntekijä

Tulin juuri hellustelemasta - on hyvä muistaa aina välillä, että maailmaan mahtuu muutakin kuin opeilua, puheviestintää ja yrttejä (koristekrassit itivät!). Laulut kulkivat yllättävän hyvin siihen nähden, että viime aikoina ei olla juuri ehditty harrastaa naislauluyhtyettä. Ja oli mukavaa, ennen kaikkea.
Olen yrittänyt olla viime päivinä lojaali ja supportiivinen tyttöystävä sekä jonkinlainen graduntekijä. Ahdistaa vähän, tai paljon: pääasialliset tunnetilat jälkimmäisen projektin tiimoilta ovat epätoivo ja epäusko sen suhteen, tuleeko koskaan olemaan mitään H:n gradua. Se ei vain tunnu sopivan yhteen tämän luonnonlakien maailman kanssa. On vallinnut jo niin kauan sellainen tila, jossa gradun pitäisi kaiken reiluuden nimissä olla olemassa, mutta ei ole. Niin että miksi se olisi nyt, tai ensi syksynä? Tottahan yritän parhaani: olen tänään (perjantaina) lukenut olemassa olevia omia juttujani ja muiden (sekä kirjoja että graduja), ottanut yhteyttä yhteen tuttuun, joka oli viime keväänä täsmälleen samassa tilanteessa kuin minä nyt, lueskellut netin gradusivuja ja varannut kirjastosta graduoppaita. Niillä on muuten lystikkäitä nimiä, sellaisia kuin Iso gee, Tee gradu, Iloinen graduntekijä, Mission possible tai Melkein maisterin niksikirja. En ole siis lukenut niitä vielä enkä ihan tiedä, mitä niistä oikeastaan haen, mutta kaikki keinot täytyy ottaa käyttöön. Ja nimiensä perusteella ne saavat gradun kirjoittamisen kuulostamaan, no, kevyeltä ja amerikkalaiselta toiminnalta.
En ihan tiedä sitäkään, missä tilassa graduni tällä hetkellä faktisesti on. En suinkaan ole aloittamassa alusta, mutta punainen lanka on kyllä juuri nyt hukassa. Oi voi.