Scarborough Fair

Parsley, rosemary ja thyme. Jatkan samasta aiheesta kuin ennenkin, koska juuri muuta ei ole tänään tapahtunut: myllään siis jälleen kukkamullassa ja yritän saada sen riittämään. Etsiessäni vintiltä ruukkuja löysin nimittäin vielä lisää Hyötykasviyhdistyksen siemenpusseja, toissavuotisia, niin että entisten yritelmieni lisäksi koetan saada eloa myös korianteriin ja persiljaan. Koko laulun yrtit alkavat olla kasassa tai ainakin mullassa. Salvia, sage, puuttuu, mutta ehkä tyydyn kaupasta ostettuun, kuivattuun.
Edellisten lisäksi multaan pääsivät tänään ruusupapu ja köynnöskrassi. Meillä on parveke, mutta koska se on keskustan yhden autoistetuimman kadun yläpuolella, en haluaisi kasvattaa yrttejä siellä (varmaan olisi melkein yhtä terveellistä kerätä syötävää jalkakäytävän reunasta). Jotain vihreää parvekkeellekin pitäisi saada, joten kunnianhimoinen suunnitelmani on kasvattaa nopeakasvuisia ja paahteen kestäviä köynnöksiä, ja jos ne suostuvat yhteistyöhön, laittaa varsille ristikko tai lankaverkko ikkunaruudun ulkopuolelle ja hankkia samalla varjoa olohuoneeseen. En kyllä tiedä, voiko mikään viritelmä pysyä ikkunassa. Viides kerros on aika tuulista seutua, ja lisäksi rakennelman pitäisi ehdottomasti olla sellainen, ettei se murhaa ketään, jos sattuisi tipahtamaan alas kadulle. Mutta kunhan itäisivät ensin, niin katsotaan sitten.

Eilen meillä oli tyyppejä pelaamassa Menolippua ja kyläilemässä. Oli tosi mukavaa. Hämmästyin taas sitä, kuinka kaikki aikuistuvat ja kunnollistuvat: jotkut saavat lapsia, jotkut lähtevät siirtotyöläisiksi kauas ja nekin, jotka eivät lähde, etsivät työpaikkoja tai uusia opiskelupaikoja. Tai käyvät jo töissä. Tai työmatkoilla. Niinhän toki minäkin teen (haen työtä, en siis työmatkaile), mutta eipä siitä niin kovin kauaa ole, kun kaikki tutut ja kaverit vain opiskelivat vailla kummoisempia suunnitelmia ja korkeintaan toivoivat valmistuvansa, jotta ei tarvitsisi tehdä enää mitään. Niin ne ajat muuttuvat. Ollapa työssäkäyvä aikuinen...