Mittumaarista arkihuoliin

Juhannus on juhannustettu, ja leppoisaa oli. Yleensähän juhannukset ovat täysin ylimainostettuja juhlia, jolloin yritetään tehdä jotain mukavaa eikä varsinaisesti onnistuta. Tai ehkä pitää ottaa sanoja takaisin: viime kesänä, kun P vietti kesää siellä missä vietti ja mulla oli jalkapohjajänne siinä kunnossa kuin oli, oli juhannuskin siihen yleiskurjuuteen nähden varsin jees. Käristettiin pannulla halloumia ja varmaan katsottiin taas kerran joku elokuva. Nyt oltiin isolla ystäväjoukolla kaupunki-Mikkelissä, eikä kaiketi mitään spektaakkelimaista tapahtunut, mutta olipa muuten vain lystiä.
Unohdin tyystin, että taikojen tekeminen kuuluu juhannukseen, mutta jos niiden pääasiallinen tarkoitus on saada tietää, kenen kanssa menee/joutuu naimisiin, niin parempi näin - olisi varsin hämmentävää, jos vastaus ei olisi ollut P. Vähänkö olisin lopettanut jonkun hääboolin koostumuksen miettimisen siihen...

Pahin työhönmenovatsakramppi mahan seudulta alkaa hellittää. Ei enää kovinkaan pahasti ahdista ajatus Jyväskylästä muuttamisesta, ja olen jokseenkin vakuuttunut siitä, että ystävät eivät lakkaa olemasta ystäviä suurissa mullistuksissakaan. Sen sijaan en ole vieläkään ratkaissut sitä, kuinka saan luotsattua läpi kaikki kurssit ja hoidettua muut opettajan velvoitteet kunnialla tai edes säällisesti. No, kai ne minut erottavat sieltä, jos alkaa sujua ihan alta arvostelun se homma.
Erikoinen juttu on kyllä se, että muutto tulee niin pian. Viiden viikon päästä, jos oikein laskettiin. Ei kai ole mitään järkeä pitää kämppää täällä vielä elokuussa, varsinkaan, kun koulun alun jälkeen ei varmaan olisi edes aikaa muuttaa, mutta se tarkoittaa sitten ripeitä liikkeitä. Ja luopumista kaikenlaisista häämatka-ajatuksista. Kunpa joku kaveri tulisi asumaan tähän kotiimme! Olisi niin paljon parempi, jos henkisen napanuoran voisi nirhata poikki pikkuhiljaa. Tiedän olevani tosi onnekas ja etuoikeutettu tämän työjutun suhteen ja monessa mielessä, mutta en voi sille mitään, että vatsakrampin jälkeenkin mahassa tuntuisi olevan jämäkkä lasti jäätä tai jotain. Pelkoa.