Vihaan puheviestintää!

Kysymys puheviestinnästä palasi jälleen elämääni. Loputkin niistä 11 opintoviikosta, jotka minulta ja M:lta taannoin kiristettiin, rapsahtivat kyllä tilille jo jokin aikaa sitten. Hyvä että tulivat, helkkarin paljon hommia niiden opintoviikkojen eteen tehtiinkin. Nyt vain sitten kävi ilmi, että saimme yhteen ja samaan kysymykseen äikänopen pätevyyteen vaadittaista puhvi-opinnoista kaksi (2!) kertaa väärää tietoa: ensin syksyllä, kun puheviestinnän laitokselta kerrottiin uusien vaatimusten mukaisen pienemmän opintoviikkomäärän riittävän, ja sitten keväällä, kun ne tyypit muka korjasivat virheensä ja teettivät meillä vielä lisää töitä. Erikoisen jutusta tekee se, että siinä välissä, tammikuussa, tiedekuntaneuvosto teki päätöksen, jossa vanha (11 ov) ja uusi (12 op eli 7 ov) puhvin vaatimus yhdenmukaistetaan niin, että kaikki opiskelijat tekevät saman verran, eli vähemmän. Samainen henkilö, joka on ollut puheenjohtajana kyseisessä kokouksessa ei sitten paria kuukautta myöhemmin muistanut lainkaan, mitä oli juuri päättänyt, vaan teetti meillä 4 opintoviikkoa töitä turhaan... Eikä kukaan muukaan siellä laitoksella tullut ajatelleeksi uudistusta. Neljä ovaria kuulostaa äkkiseltään aika pieneltä määrältä työtä, mutta se ei ole sitä, kun on kyse puheviestinnästä. Aika kauan niitä opintoviikkoja raavittiin kasaan - siinä ajassa toinen meistä olisi valmistunut jo maisteriksi ja olisi nyt pätevänä töitä hakemassa, ja toinenkin olisi voinut käyttää sen pari viikkoa vaikka gradunsa kanssa taistelemiseen.

Suututtaa enemmän kuin silloin, kun saimme tuon puhvin lisäkakun väännettäväksi. Kysyimme tätä samaa asiaa niin miljoonasti sieltä laitokselta, että nillä olisi luullut olevan jo monta oikein hyvää tilaisuutta tarkistaa vaatimuksensa, mutta ei! En ymmärrä, kuinka puheviestinnän laitoksella on varaa tuollaiseen turoiluun - äikänopet pakollisine puhviopintoineen ovat iso osa niiden opiskelijoista. Viime syksynä oppiaineen johdantoluennolla istuvista ehkä neljä opiskelijaa oli puhvin pääaineopiskelijoita, neljä muita sivuainetyyppejä ja loput 30 meitä tulevia äikänopettajia. Ja kun ei ollut kyse siitä, ettemmekö olisi kysyneet ja kysyneet. Kyllä laitosten täytyy olla perillä edes omista tutkintovaatimuksistaan...

Tämän tarinan sankari on S, joka sattui huomaamaan siinä tärkeässä pöytäkirjassa olevan liitteen sisällön. Jos ei olisi huomannut, niin puheviestinnän laitos varmaan vielä kymmenen vuoden päästäkin rankaisisi joitain opettajaopiskelijoita turhaan. Ja siis selvennykseksi, kiukkuni ei suinkaan kohdistu esimerkiksi humanistisen tiedekunnan kansliaan, vaan melkoisen jakamattomasti puheviestinnän oppiaineeseen. Virheitä sattuu kyllä, mutta miksi pitää sattua pelkkiä virheitä tämän saman asian tiimoilta? Mikä sitä oppiainetta vaivaa?