Pahimmat painajaiset (ja mainiot kekkerit)

Muutkin kirjoittavat unistaan. Itse näin viime yönä klassista painajaista, jossa olin teatterissa ja huomasin hampaideni heiluvan ja murenevan. Suuni oli täynnä hammasmurskaa ja sen kaltaisia metallipaloja, joita varmaan syntyy, jos noin kuudet massiiviset hammasraudat hajotetaan osiin. Se oli kamalaa. Kaivoin suustani loputtomasti hampaita ja metallia - joku tyyppi teki kämmenistään kupin näitä esineitä varten, ja kämmenet tulivat täyteen - ja kun suuni viimein oli tyhjä eikä mikään enää heilunut siellä, uni loppui. P muisteli aamulla, että jonkin peruspullatulkinnan mukaan hammasunet tarkoittavat kuolemanpelkoa. Tiedä sitä sitten, kaikkihan ne vissiin viittaavat kuolemaan tai seksiin, ainakin jos herra Freudilta kysytään.

Kaiken kaikkiaan olen nähnyt paljon unia viime aikoina, mikä varmaankin on yksinkertaisesti seurausta levottomasta nukkumisesta - jos heräilee usein, muistaa unensa. Ehkä. Pahimpiin painajaisiin verrattavia ei sentään onneksi ole ilmaantunut. Useampi vuosi sitten näin unen, jossa kuuluin jyväskyläläiseen maanalaiseen vastarintaliikkeeseen. Taistelimme nykyajassa valtiota vastaan, en muista syytä, mutta laajempikin sotatila siinä oli käynnissä. Piileskelimme kellarissa, ja tiesin, että meille oli käymässä tosi huonosti, olinpaikkamme oli nimittäin kavallettu ja sotilaat olivat jo tulossa. Unessa vallitsi sanoinkuvaamaton tunnelma: ei pelokas, vaan täysin toivoton. Oli suru siitä, että itse kuolemme hetken päästä, mutta vielä pahempaa oli tietoisuus siitä, että koska meitä ei kohta enää ole, tapahtuu poliittisestikin jotain katastrofaalista. Tiesin, että kaikki loppuu vääjäämättömästi ihan pian, ja niin loppuikin. Kellariin saapui teloitusryhmä, joka rupesi murhaamaan myrkkyruiskeilla vastarintatyyppejä, jotka olivat kaikki jyväskyläläisiä ystäviäni. Kun lopulta viimeinenkin teloitettu kuoli syliini, tuli oma vuoroni.
Toinen pahimmista unikokemuksista oli juonettomampi. Olin tullut valtavan isoon, ankeaan teollisuushalliin (joka muistutti jonkin verran postin lajittelukeskusta), jota jatkui silmänkantamattomiin. Halli oli hämärä ja ehkä hylätty. Siellä ei näyttänyt olevan mitään toimintaa, ja ilmeisesti katto oli jostain kohdasta rikki, sillä hallissa lenteli paljon suuria lintuja. Ihmetellessäni siinä, mitä linnut hallissa tekivät ja mistä saivat ravintonsa, tajusin yhtäkkiä, että kattorakenteissa roikkuvat lukuisat tummat möykyt eivät olleetkaan mitään teollisuusjuttuja, vaan hirtettyjä mustia naisia ja lapsia. Linnut söivät ruumiita. Oli järkyttävää unessakin niin konkreettisella tavalla tiedostaa, ketkä tässä maailmassa ovat huonoimmassa asemassa, ja tuon unen jälkeen pelkäsin nukkumaanmenoa aika monta iltaa.

Reaalikuulumisia: oltiin eilen maisteri-Marin valmistujaiskekkereissä. Oli tosi mukavaa, ja inspiroituneina suunnittelimme tänään P:n kanssa omia (toivottavasti) tulevia tuplavalmistujaisjuhlia. Niihin menee vielä hetki, mutta kyllä, tulossa ovat. Ovat ovat.