Vatsaa ja sydäntä kääntää

Pakkaaminen alkaa olla aika hyvässä vaiheessa. Vaiheessa, mutta siihen nähden, että pakkausaikaa on vähän alle 2 vuorokautta, ei kauhistuta. Sen sijaan en tiedä, selviänkö kunnialla esseistä ja muista. Voin kuulemma lähettää osan postissa jäljestäpäin, vaikka liikaa ei varmaan pitäisi jättää sen kortin varaan. Ajatus siitä, että istun kohta yliopiston kirjastossa tavaamassa tämän syksyn poikasten hengentuotteita on vähän outo - kuinka voisivat nämä kaksi maailmaa yhdistyä tai edes lomittua?

Pidän taukoa puuhastelusta ja tasoittelen ikävää tunnetta mahalaukun ja kitalaen välillä. Järjestin äsken maustekaappia ja huomasin, että kun heittää vanhentuneita mausteita bioastiaan, yhdistelee pussinpohjia ja yrittää haistelemalla päästä selville, mitä joissain epämääräisissä pussukoissa on, tulee aika nopeasti aika paha olo. En ole koskaan erityisesti kärsinyt närästyksestä, mutta tämä olo tuntuu siltä miltä kuvittelen närästyksen tuntuvan. Yöks. Ehkä maustekaapin voisi siivota ja pakata vähemmän ekologisesti, heittämällä siis kaiken vain sekajätteeseen, ehkäpä seuraavalla kerralla teen juuri niin.
Jouduin myös laittamaan pois 1,5 kiloa meksikolaista kaakaota - se vasta pahalta tuntuukin. Maailman parasta kaakaota... En ollut tajunnut, että kuivakaapin alla oleva työvalo paahtaa kaapin alahyllyä niin, että kaakaolaatat (niin niitä siellä myydään) olivat sulaneet.

Aika pian on joulukuu. Luulin, ettei mulla ole tänä vuonna joulukalenteria, mutta posti toikin meille kalenterin ja pienimmän kummilapsen piirustuksen. Kylläpä on lahjakas tasan 1-vuotias!
- - -
Luin juuri kaverin vinkkaamilta sivuilta kaakaon kotikaupungin Oaxacan menosta, ja vatsaa ja sydäntä alkoi kääntää vielä lisää. Luulin, että kuukauden takaiset levottomuudet olisivat jo ohi, mutta ei... Vaikea kuvitella, että niin kauniissa paikassa on meneillään jotain tuollaista.