Voihan vertailu
Sain juuri 50 teosvertailun pinkan luettua, numeroitua ja hätäisesti kommentoitua. Tällä kertaa olin kaukaa viisas (muka), jaoin tekstit kolmeen nivaskaan (pe-iso, la-pieni, su-iso) ja vielä niin, etteivät kaikki Harry Potter -tekstit jäisi viimeiseksi sunnuntai-illalle. Yötöiksi meni kummiskin, mutta pidän voittona sitä, että huomenna on jotain jaettavaa.
Olen kyllä hidas ja epäreilu lukija. Numerot eivät ole yhteismitallisia ja jos tarkkaan mietin, niin naama vaikuttaa arvosanaan vähän myös. Voi minua, voi oppilaitani. Ne ovat saaneet kestää tämän keltanokan palkallisen työharjoittelukauden. Monet sentään kirjoittivat vertailutekstejä yli normaalin tasonsa (ja paremmin kuin monet niistä abeista, joiden kanssa olen tehnyt töitä tänä syksynä!), joten vilpittömästi voin niitä huomenna kehua. Ehkä olen kehunut liikaakin - jotain sellaista voisi päätellä palautteista. Ja että kuria en osaa kuulemma pitää ollenkaan. (Kuinka voin kieltää sytkärileikit luokassa, jos en tosiaankaan huomaa niitä?) Toisaalta, jos joku ennen äikästä ahdistunut uskaltaa nykyään jättää tekstejä arvioitavaksi ilman pelkoa ja ahdistusta, olen ehkä saavuttanutkin jotain. Ja pitää muistaa kymppikurssilaisten arviot: ne varmaan kirjailen ristipistotauluksi sängyn yläpuolelle. Ehkä haluan tulla myös haudatuksi niiden kanssa.
Teosvertailujen lukemista piristi tekstarien vaihto toisen täsmälleen samassa puuhassa olevan open kanssa. Terveisiä Kallioon!
Viikonloppu oli mukava. Velinen ja kälynen pistäytyivät kylään, pelattiin junapeliä, tehtiin ruotsalaista ruokaa (soijapyöryköitä, perunamuusia ja "ruskeaa kastiketta" joka ei kyllä ruskeaa kastiketta ollut nähnytkään) ja käveltiin märässä ja pimeässä ulkoilmassa. Se on sellainen nykyään aina, vuorokauden aikaan katsomatta.
Nyt tämä käy pesemässä lyijykynäharmaan pois oikeasta kämmensyrjästään ja menee nukkumaan. Huomenna täytyy ostaa uusi punakynä.
Olen kyllä hidas ja epäreilu lukija. Numerot eivät ole yhteismitallisia ja jos tarkkaan mietin, niin naama vaikuttaa arvosanaan vähän myös. Voi minua, voi oppilaitani. Ne ovat saaneet kestää tämän keltanokan palkallisen työharjoittelukauden. Monet sentään kirjoittivat vertailutekstejä yli normaalin tasonsa (ja paremmin kuin monet niistä abeista, joiden kanssa olen tehnyt töitä tänä syksynä!), joten vilpittömästi voin niitä huomenna kehua. Ehkä olen kehunut liikaakin - jotain sellaista voisi päätellä palautteista. Ja että kuria en osaa kuulemma pitää ollenkaan. (Kuinka voin kieltää sytkärileikit luokassa, jos en tosiaankaan huomaa niitä?) Toisaalta, jos joku ennen äikästä ahdistunut uskaltaa nykyään jättää tekstejä arvioitavaksi ilman pelkoa ja ahdistusta, olen ehkä saavuttanutkin jotain. Ja pitää muistaa kymppikurssilaisten arviot: ne varmaan kirjailen ristipistotauluksi sängyn yläpuolelle. Ehkä haluan tulla myös haudatuksi niiden kanssa.
Teosvertailujen lukemista piristi tekstarien vaihto toisen täsmälleen samassa puuhassa olevan open kanssa. Terveisiä Kallioon!
Viikonloppu oli mukava. Velinen ja kälynen pistäytyivät kylään, pelattiin junapeliä, tehtiin ruotsalaista ruokaa (soijapyöryköitä, perunamuusia ja "ruskeaa kastiketta" joka ei kyllä ruskeaa kastiketta ollut nähnytkään) ja käveltiin märässä ja pimeässä ulkoilmassa. Se on sellainen nykyään aina, vuorokauden aikaan katsomatta.
Nyt tämä käy pesemässä lyijykynäharmaan pois oikeasta kämmensyrjästään ja menee nukkumaan. Huomenna täytyy ostaa uusi punakynä.
Tunnisteet: opettaminen, perhe
posted by Kertoja | 00:26
3 Comments:
Onko teillä todella noin lyhyt aika palautuksille, vai palautteletko lähdön takia nopeammalla aikataululla? Nimim. Ei helevetissä ei onnistuis ja vielä kolkyt vertailua jäljellä.
No tuolleen se oli merkitty koeviikon aikatauluun... vapaaehtoisesti en kyllä olisi ihan noin ripsakasti toiminut. Ja oliko tuosta nyt sitten hyötyä oppilaille, en tiedä. Punakynällä kieli- ja rakennejutut paikalleen ja numero loppuun - aika kyseenalainen metodi. Toisaalta, nyt ne tekstit on jotenkin korjattu (palautuksessakin oli paikalla kokonaista 7 oppilasta), joten voin keskittyä prosessiteksteihin, portfolioihin ja muihin. Puh huh...
No onpas hullua. Meillä on sentään joulukuun puoleenväliin aikaa korjata, silloin on vasta palautustunnit, joten en ole aivan jäniksenselässä. Vaikka tietysti sitä mielellään korjaa vanhan jakson tekstit uusien tieltä pois. Voi sua.
Lähetä kommentti
<< Home