Se toimii sittenkin!

Sääilmiöistä kirjoittaminen on mukavaa (toisin kuin niistä lukeminen, luulen). Keväällä, kun rönttökautta kesti loputtomiin, keli oli suosikkiaiheeni. Ja monien muidenkin. Nyt päästiin taas loskakauteen: tälläkin hetkellä taivaasta tupruttaa lunta niin, ettei maassa ole enää mitään ohutta kuorrutusta, vaan sellainen märkä kinos, että hädin tuskin sain raahattua rautaratsuni kotiin koulusta. Kotimme muuttui samantien hiljaiseksi - kaikkien ikkunoidemme alla pauhaavasta rekkojen täyttämästä maantiestä kuuluu tuskin mitään tänne ylös.

Blogini on ollut vaisu viime aikoina. Osittain syy on minussa, osittain Blogger on vaikeuttanut harrastustani. Nyt vasta sain näkymään tekstin, jonka kirjoitin lauantaina, ja siitä riemusta piti kirjoittaa heti uudestaan, vaikka asiaa ei kylläkään ole. Pitäisi oppia suhtautumaan tyyneydellä siihen, että tekniikka ei tunnu koskaan toimivan (vaikka useinhan se toimii).

Nyt menen tekemään töitä. Jos vaikka olisin tämän loppuajan hyvä ope.