Keltainen syksy

Kuuluu hyvää, on mutkaton ja varsin virkeä olo. Olen liikutukseen saakka onnellinen siitä, että unirytmi on palaamassa takaisin, ja vaikka en pidä ilmaisusta akkujen lataaminen, niin tuntuu siltä, että joku akku minussa tosiaan on taas käyttökunnossa. Että jossain ytimessä alkaa olla voimaa. Sillä voimalla voisi vaikka laittaa kunnolla kuosiin ajatukset niistä kursseista, jotka virallisesti alkavat tänään ja minun osaltani maanantaina.

Syksy on ihana vuodenaika. Muistelen sen aina olevan pahempi kuin mitä se onkaan. Verrattuna kesään syksy on leppoisa kausi, koska siitä puuttuu kesän suorittamis- ja nauttimispakko. Ja kuitenkin nautin lätäköissä kävelemisestä (varsinkin uusissa, keltaisissa hai-saappaissani - saimme P:n kanssa hienot kumpparit häälahjaksi ystäviltä) ja tykkään syksyn hajuista. On kivaa tehdä omenapaistoksia kotimaisista omenista.

Huomenna luultavasti pistäydymme Helsinkiin katsomaan sukua, kavereita ja kummilapsia ja ehkä myös taidetta. On kuin suunnitelisi ulkomaille menoa...