Päivitys
Nopea elämän päivitys:
- muutimme takaisin Jyväskylään, ihanaan Jyväskylään. Muutto meni helposti ja nopeasti (meillä oli talkoolaisina suurin ja reippain muuttojoukko, mitä ikinä on nähty!). Viikonloppuna pääsimme lopulta asettumaan, ja olen jo päätäpahkaa rakastunut uuteen kotiin.
- innostuin joulusta. Meinaan koristella ainakin keittiön joulua varten, mitä varten ostimme olkipukin, joka maksoi enemmän kuin uskallan itselleni myöntää... mutta se onkin heinäveteläistä käsityötä, joten en valita. Aikuismaisten joulujen ensimmäinen perustus on valettu!
- ollaan mietitty adoptioasioita ja yritetään käynnistää prosessi, jossa meistä ehkä joskus vuosien päästä tulisi adoptiovanhemmat. Ei liene tavallinen tapa kuuluttaa tällaisia juttuja Internetissä kaikelle maailmalle ennen kuin mitään tapahtuu (esim. ennen kuin meidät edes kelpuutetaan mahdollisiksi a-vanhemmiksi), mutta ei kai sen salaisuuskaan tarvitse olla. Jos projekti menee mynkään, en usko, että ahdistaisi kirjoittaa verkossa siitäkään. :)
- alan maastoutua taas graduelämään. Ei niin, että olisin ehtinyt vielä mitään tehdä, mutta jahka saan uudessa kodissa raivattua paikan tietokoneelle, niin sitten kyllä. Haluan maisteriksi, pian!
- surullinen juttu: veli oli ryöstetty meksikolaisella kadulla. En voi kun kuvitella, kuinka kauheaa on, kun joku ilmestyy uhkailemaan aseen kanssa ihan kotioven tuntumassa. Kurjaa jutussa on sekin, että muusikko menetti instrumenttinsa - luulen, että sello on veljelle työvälineen lisäksi iso palanen identiteettiä.
Nyt kotihommiin. Kunhan saadaan taas nettiyhteys kotiin, kirjoitan ehkä useammin tännekin - en muistanut, miten kivaa tämä on. Oma pieni hiekkalaatikkoni...
- muutimme takaisin Jyväskylään, ihanaan Jyväskylään. Muutto meni helposti ja nopeasti (meillä oli talkoolaisina suurin ja reippain muuttojoukko, mitä ikinä on nähty!). Viikonloppuna pääsimme lopulta asettumaan, ja olen jo päätäpahkaa rakastunut uuteen kotiin.
- innostuin joulusta. Meinaan koristella ainakin keittiön joulua varten, mitä varten ostimme olkipukin, joka maksoi enemmän kuin uskallan itselleni myöntää... mutta se onkin heinäveteläistä käsityötä, joten en valita. Aikuismaisten joulujen ensimmäinen perustus on valettu!
- ollaan mietitty adoptioasioita ja yritetään käynnistää prosessi, jossa meistä ehkä joskus vuosien päästä tulisi adoptiovanhemmat. Ei liene tavallinen tapa kuuluttaa tällaisia juttuja Internetissä kaikelle maailmalle ennen kuin mitään tapahtuu (esim. ennen kuin meidät edes kelpuutetaan mahdollisiksi a-vanhemmiksi), mutta ei kai sen salaisuuskaan tarvitse olla. Jos projekti menee mynkään, en usko, että ahdistaisi kirjoittaa verkossa siitäkään. :)
- alan maastoutua taas graduelämään. Ei niin, että olisin ehtinyt vielä mitään tehdä, mutta jahka saan uudessa kodissa raivattua paikan tietokoneelle, niin sitten kyllä. Haluan maisteriksi, pian!
- surullinen juttu: veli oli ryöstetty meksikolaisella kadulla. En voi kun kuvitella, kuinka kauheaa on, kun joku ilmestyy uhkailemaan aseen kanssa ihan kotioven tuntumassa. Kurjaa jutussa on sekin, että muusikko menetti instrumenttinsa - luulen, että sello on veljelle työvälineen lisäksi iso palanen identiteettiä.
Nyt kotihommiin. Kunhan saadaan taas nettiyhteys kotiin, kirjoitan ehkä useammin tännekin - en muistanut, miten kivaa tämä on. Oma pieni hiekkalaatikkoni...

0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home