Voihan putki

On mahtavaa huomata, ettei asuntomme olekaan niin pimeä kuin luulin. Jo nyt, maaliskuussa, olohuoneeseen paistaa tähän aikaan päivästä aurinko - ei kauaa, mutta sen verran, että uskon viherkasvien jopa kasvavan täällä heinäkuussa (pimeimmät kuukaudet ne ovat kärsineet ja tällä haavaa näyttävät pysyvän hengissä ilman erityisiä uudistumisen merkkejä). Muutenkin olen aika kiintynyt tähän nykyiseen sijaan, ja senpä vuoksi putkiremontti aiheuttaa painetta päähän. Tänään saimme viimein aikataulun. Ovikelloa rimputettiin raivokkaasti aamupäivällä, ja valmistauduin jo kertomaan, ettei televisio sovi yhteen maailmankatsomuksemme kanssa. Ovella olikin hyvin vakava viiden miehen lössi, joka ilmoitti meille juhlallisesti, että talossamme on käynnissä Putkiremontti ("olettekin ehkä huomanneet, että..."). Ja että ensi viikolla meidän vessa menee käyttökieltoon ja seuraavalla viikolla napsahtaa täysi rähinä päälle, jota sitten jatkunee toukokuun lopulle asti. Soittelin vuokranantajan edustajan kanssa - vähän untelon oloinen, mutta sympaattinen tyyppi, joka sanoi, ettei ollut tiennyt remontin aikataulusta joulukuussa, jolloin muutimme tähän. Siis kaksi kuukautta ennen kuin putkimiehet hyökkäsivät taloon? Neuvottelut vuokran maksamisesta eli maksamattomuudesta remonttikuukausilta ovat käynnissä.

Olin aikeissa ostaa huomenna siemeniä, jotta saisin yrtit jälleen kasvamaan. Ja nyt kun meillä kerran on taas parveke (tosin käyttökiellossa sekin, mutta uskon ja toivon, että kesään mennessä joku tarkistaa, ettei sitä uhkaa romahtaminen), haluaisin kasvattaa sinne parvekekukkia ja yrttejä. Viime kesänä parvekekasviviritykset kokivat nopean kuoleman, mutta tällä kertaa männikkö luultavasti varjostaa paahteelta ja suojaa tuulelta.
Niin, ongelma tuossa esikasvatuksessa on, että jos ja kun olemme remonttia paossa huhti-toukokuun, en ole hoitamassa ituja. En kai voi niitä Helsinkiinkään kuskata, vai voinko? En haluaisi mennä. Haluaisin vain elellä täällä ilman mitään remonttia kasvien ja tukkoisen viemärin kanssa. Ja P:n.

Meillä on käynyt musikaalisia vieraita. Jyväskylän kummilapsi perheineen oli lettukesteissä keskiviikkona ja jazz-bändi keikkamatkalla eilen ja tänään. Pikku-O on mahtava tyyppi, aurinkoinen ja luottavainen. Hän lauleskeli Piiri pieni pyörii ja muita klassikkoja ja aina joka laulun jälkeen summasi tyytyväisenä, että "semmoinen laulu".
Bändikin oli mahtava - keikoilla tulee nähtävästi käytyä ihan liian harvoin. Oli taas sellainen hetki, jolloin tajusin hyvin selvästi, että pikkuveli on kasvanut isoksi ja ilmeisen onnelliseksi, että se on rautainen musiikin ammattilainen ja vieläpä tosi komea.