Identiteetin muutos, tauti talossa

Minulla on uusi nimi! Se edellinen olikin tarkoitettu väliaikaiseksi, mutta en ollut saanut ajoiksi askartelua. Kertojuus on välttämätön pala kirjoittamista, mutta osuu erityisen hyvin tähän varsin henkilökohtaiseen päiväkirjaprojektiin. Yhdenlainen minäkertomushan tämäkin on, kirjoittamalla ja kertomalla teen itseni yhdellä tavalla olevaksi.

Nähtäväksi jää, onko uusi nimi hyvä idea enää, kun kuume laskee. Tauti nimittäin tuli taloon: viikonlopun semi-nuhan jälkitautina sain kurkun inhottavan kipeäksi ynnä ilmeisesti kuumetta (en ole jaksanut mitata, vaikka kaapissa olisi kälyltä saatu upouusi, digitaalinen ja supernopea kuumemittari). Ajattelin kirjoittaa vähän, jos vaikka saisin pään myös valmistumista edistävälle kirjoitusvaihteelle. Epäilen kyllä, olo on kurja. Hätä ei silti ole suuri, ei ainakaan ensimmäisen kurkkuyön jälkeen - silloin en pystynyt nukkumaan juuri lainkaan, kehitin paniikin ja uskoin henkitorven turpoavan umpeen.

Viime päivät olen hohhailut kurkkuni kanssa yliopistolla ja yrittänyt saada tolkkua gradun teorialukuun. Olin myös työhaastattelussa, elämäni toisessa: rehtori pysähtyi Jyväskylässä ohi ajaessaan ja tapasimme pikimmiten. Hän ei kysynyt minulta juuri muuta kuin että mitä tiedän hänen lukiostaan (no, että se on superlukio ja rankingeissa pelottavan korkealla...) ja olisinko satavarmasti sitoutumassa sijaisuuteen. Niin että helposti se kävi. Kai sitten tähän vuodenaikaan lukion rehtoreilla, niin kuin opettajillakin, ja oppilailla, on hirmuinen kiirus eikä sijaisten etsimiselle saati testaamiselle ole liikaa aikaa.

Yhtenä päivänä katselin ikkunasta zeniläistä näkymää, kun mäntyjä vasten leijaili hitaasti isoja lumihiutaleita. Suurimmat laskeutuivat hidastetusti, osa vaelteli omia teitään ylöspäin.