Vappumielellä monessa mielessä
Kuulin vasta, että vappu on halloweenin ja äitienpäivän lisäksi niitä kansainvälistyneitä juhlia, jotka ovat alunperin kotoisin Amerikan Yhdysvalloista. Siellä vaadittiin lakiin parempia työehtoja (niin kuin mahdollisesti 8 tunnin työpäivää tms.) joskus 1860-luvulla alkaen kyseisenä vuonna 1. toukokuuta, jolloin tavattiin uudistaa vuodeksi kerrallaan tehtävät työsopimukset. Jos siis uudistettiin. En tiedä, menivätkö uudistusvaatimukset läpi. Sittemminhän vapusta muodostui amerikkalaiseen mittapuuhun epäilyttävän kommunistinen juhla - juhlitaanko sitä siellä nykyään, en tiedä.
Tämän vuoden vappu vaikuttaa monessa suhteessa historialliselta: minun viimeinen opiskelijavappuni (toivottavasti!!) ja ensimmäinen, jonka aikaan tuskailen työllistymisasioiden kanssa.* Ja onhan sekin lähes historiallista, että sää näyttäisi olevan ihana. Viimeksi se oli vappuna hyvä muistaakseni vuonna 2002, jolloin itse olin hiljattain tullut Meksikosta ja täällä juhlittiin Sinisen talon ensimmäistä vappua. Se oli uutta ja romanttista.
Vappuviikonloppu alkoi vähän jo eilen. Vietettiin tupareita Sinisellä (ei uusia asukkaita vielä reiluun kuukauteen, mutta uusi huonejärjestys ja hienoa remontointia siellä oli), valtavasti hyvää ruokaa ja leppoisaa meininkiä. Odottava äiti näytti kevätkeijukaiselta ja muutkin olivat kauniita, suunniteltiin Pariisin-matkaa ja pelattiin kyykkää. Illalla mentiin Vakiopaineen Livekaraokeen, mihin myös jo liittyy viime syksyltä romanttista nostalgiaa. Kaiken kaikkiaan oli hyvä ilta, ja erityisen hauskaa on se, että kohta mennään sinne takaisin!
Terveisiä ja onnitteluja vielä eräille, jotka tapasivat toisensa vappuna 1971 ja menivät kihloihin vappuna 1972. Hyvä minun ja veljien kannalta, että näin pääsi käymään. :)
*Olin alkuviikosta useampana päivänä kuuntelemassa muiden tulevien opettajien kanssa työllistymiseen liittyviä tietopaketteja. Esimerkiksi nuorten (ja siis potentiaalisti aina raskaaksi tulevien tai aina raskaana olevien) naisten työnhausta oli puhetta. Se kiinnosti monia, opetusala kun on edelleen aika naisvaltaista. Joku opiskelija sitten tietysti kysyi, mitä pitää vastata työhaastattelussa, kun haastattelija haluaa tietää, aikooko hakija raskautua lähiaikoina. Sitähän ei saisi kysyä. Pukusetä kehotti vastaamaan, että kysymys ei liity työhaastatteluun mitenkään. Jatkokysymys luonnollisesti oli, että onko sen jälkeen mitään mahdollisuutta saada kyseistä työpaikkaa, johon setä vastaukseksi vain pyöritteli silmiään. Eipä varmaan ole. Pahus vie! Miksei tuollaisissa infotilaisuuksissa edes ammattiliiton edustaja voi ottaa oikeudekseen neuvoa ja jopa PAINOKKAASTI kannustaa naisopettajia tekemään julkinen valitus haastattelijasta, joka kysyy tuollaisia kysymyksiä??? Noita perheen perustamiseen liittyviä epäasiallisuuksia kysytään naisilta kuulemma usein. En usko, että kysyttäisiin kauaa, jos vaikka muutamakin rehtori tai koulutoimenjohtaja (tai kuka se epäasiallinen haastattelija sitten yleensä onkin) saisi julkisuutta udeltuaan hakijan yksityisasioista. (Noin selvennykseksi vielä: en itse suinkaan ole pieniin päin, niin kuin vihmerimmät varmaan arvaavat, mutta raivostuttaa se epäreilu asetelma, mikä omaan työnhakuun kuuluu varmaan seuraavat kymmenen vuotta ja muiden nuorten naisten todennäköisesti tästä ikuisuuteen.)
Tämän vuoden vappu vaikuttaa monessa suhteessa historialliselta: minun viimeinen opiskelijavappuni (toivottavasti!!) ja ensimmäinen, jonka aikaan tuskailen työllistymisasioiden kanssa.* Ja onhan sekin lähes historiallista, että sää näyttäisi olevan ihana. Viimeksi se oli vappuna hyvä muistaakseni vuonna 2002, jolloin itse olin hiljattain tullut Meksikosta ja täällä juhlittiin Sinisen talon ensimmäistä vappua. Se oli uutta ja romanttista.
Vappuviikonloppu alkoi vähän jo eilen. Vietettiin tupareita Sinisellä (ei uusia asukkaita vielä reiluun kuukauteen, mutta uusi huonejärjestys ja hienoa remontointia siellä oli), valtavasti hyvää ruokaa ja leppoisaa meininkiä. Odottava äiti näytti kevätkeijukaiselta ja muutkin olivat kauniita, suunniteltiin Pariisin-matkaa ja pelattiin kyykkää. Illalla mentiin Vakiopaineen Livekaraokeen, mihin myös jo liittyy viime syksyltä romanttista nostalgiaa. Kaiken kaikkiaan oli hyvä ilta, ja erityisen hauskaa on se, että kohta mennään sinne takaisin!
Terveisiä ja onnitteluja vielä eräille, jotka tapasivat toisensa vappuna 1971 ja menivät kihloihin vappuna 1972. Hyvä minun ja veljien kannalta, että näin pääsi käymään. :)
*Olin alkuviikosta useampana päivänä kuuntelemassa muiden tulevien opettajien kanssa työllistymiseen liittyviä tietopaketteja. Esimerkiksi nuorten (ja siis potentiaalisti aina raskaaksi tulevien tai aina raskaana olevien) naisten työnhausta oli puhetta. Se kiinnosti monia, opetusala kun on edelleen aika naisvaltaista. Joku opiskelija sitten tietysti kysyi, mitä pitää vastata työhaastattelussa, kun haastattelija haluaa tietää, aikooko hakija raskautua lähiaikoina. Sitähän ei saisi kysyä. Pukusetä kehotti vastaamaan, että kysymys ei liity työhaastatteluun mitenkään. Jatkokysymys luonnollisesti oli, että onko sen jälkeen mitään mahdollisuutta saada kyseistä työpaikkaa, johon setä vastaukseksi vain pyöritteli silmiään. Eipä varmaan ole. Pahus vie! Miksei tuollaisissa infotilaisuuksissa edes ammattiliiton edustaja voi ottaa oikeudekseen neuvoa ja jopa PAINOKKAASTI kannustaa naisopettajia tekemään julkinen valitus haastattelijasta, joka kysyy tuollaisia kysymyksiä??? Noita perheen perustamiseen liittyviä epäasiallisuuksia kysytään naisilta kuulemma usein. En usko, että kysyttäisiin kauaa, jos vaikka muutamakin rehtori tai koulutoimenjohtaja (tai kuka se epäasiallinen haastattelija sitten yleensä onkin) saisi julkisuutta udeltuaan hakijan yksityisasioista. (Noin selvennykseksi vielä: en itse suinkaan ole pieniin päin, niin kuin vihmerimmät varmaan arvaavat, mutta raivostuttaa se epäreilu asetelma, mikä omaan työnhakuun kuuluu varmaan seuraavat kymmenen vuotta ja muiden nuorten naisten todennäköisesti tästä ikuisuuteen.)
posted by Kertoja | 11:10
2 Comments:
Ameriikassa vietetään nykyään Labor Day -päivää syksyllä, kai juuri tuosta mainitsemastasi kommariasiasta johtuen. Ja onhan se niinkin kuin Simo sanoi, että vapulla on myös ne pakanalliset/kristilliset perinteet, kevätjuhlana ja P. Valburgin päivänä.
Iloista vappua ja sen vastaanottoa sinulle sekä lähipiirillesi, Heini, täältä lähtöruudustasi! Juhlamielellä olemme kaikki kolme, ja kuten voinet kuvitella olennainen osa vappuamme on valtavan paluumuuton seuranta.
Lähetä kommentti
<< Home