Kesälle tilaa komeroihin

Kesän mahdollisesti kuumimpana päivänä istuimme tuntitolkulla yliopiston kirjastossa arpomassa, kuinka kuvankäsittelyohjelma toimii. Joku asiasta tietävä henkilö olisi varmaan nauranut itsensä tärviölle, jos olisi nähnyt. Saimme kuitenkin valmista. Sen jälkeen olen lajittellut pestyt talvitakit, pipot, lapaset ja huivit säkkiin, jonka joku toivottavasti jossain vaiheessa kantaa vintille, ja jostain täysin käsittämättömästä syystä tuntenut talvinostalgiaa. Tässä vaiheessa sitä saisi jo tukistaa itseään: kylmää rapakevättä kesti ikuisuuden ja tätä hetkeä on odotettu niin hartaasti, että on rikollista nostalgisoida talvea. Tosin en ole ainoa, joka on tänään miettinyt talvisia asioita. Ei niin, etteikö olisi ollut ihanaa istuskella juuri äsken puistossa kaupunkisuhinoissa ja laskevan auringon lämmössä.
Pitäisi lopullisesti vähentää puoleen se vaatemäärä, mikä täällä ajelehtii (tai on kaappeihin viikattuna), ja sitten jäljelle jääneistä viedä vielä kolmannes kesävarastoon. Uskomatonta, miten kaksi ei erityisen vaateorientoitunutta aikuista saa kasattua vaatteiksi luokiteltavia esineitä nurkkiinsa. Kuinka niistä pääsee eroon? Entä papereista? En voi kuin kuvitella, mikä määrä kuumaa ja pölyä täällä kotona on, kun tulee kunnolla kesä.
Taidan pukeutua lämpimästi t-paitaan. Otan P:n mukaan ja lähden Minna Canthin kadulle A:n ja M:n luokse. Ehkä voidaan leikkiä Prahaa.