Äijien vai ahdistuneiden tyttöjen maailma
Aamu:
Tästä tulee valituspostaus, jonka epäkiitollisen ja joka suuntaan suhteettoman luonteen tunnistan jo ennen kuin olen sen muotoillutkaan. Ei ehkä kannata lukea eteenpäin, mutta kirjoitan kuitenkin.
Minun pitäisi elää elämäni parasta aikaa juuri nyt: olen terve ja nuori ja juuri niin kaunis kuin mihin minulla on edellytyksiä (pian luultavasti leviän, kaljuunnun ja finniydyn). Olen menossa kolmen viikon päästä naimisiin parhaan pojan kanssa. Minulla on paljon hyviä ja läheisiä ystäviä, laaja sosiaalinen verkosto ja älyttömän mukava perhe. Olen saanut töitä. On kesä ja aurinkoinen paistelee...
Jos ja kun asiat ovat suunnilleen niin mallillaan kuin voivat olla, niin miksi sitten tämä nainen rämpii aamut ja päivät epämääräisen väsymyksen ja huolen suossa, panikoituu iltaa kohti, nukkuu huonosti ja näkee painajaisia? Viime yönä ensin puoliunessa, puolivalveilla suunnittelin kryptisiä kurssisuunnitelmia, ja kun pääsin niistä joskus neljän maissa, näin vielä inhottavampia painajaisia, joista heräsin omaan itkuuni. Tämä on, hyvänen aika sentään, todennäköisesti viimeinen vapaa kesäni (enkä tarkoita siviilisäädyn vaihdosta, vaan pitkän opiskelijaelämän päättymistä), ja ennen kaikkea on KESÄ, mikä on hyvää aikaa, erityisesti jos kumpikin jalka toimii. Se menee ohi! Se menee hukkaan! Pitäisi voida nauttia edes häiden järjestelystä. Kesiä tulee vielä, mutta omia häitä ei luultavasti tule tämän jälkeen... Yleensä suhtaudun maailman yleiseen meininkiin pessimistisesti ja elämään optimistisesti, mutta nyt joku on pahasti pielessä.
Illemmalla:
Helpotti hieman. Haeskeltiin kaupungilta P:lle juhlavaatteita. Juhlakenkien etsiminen alennusmylläkästä vastoin kaikkia odotuksia auttoi omaan huonoon mieleen, tai ainakin sai hetkeksi unohtamaan uhkaavan aikuiselämän kauheuden. Kengät löytyivät, samoin yhtä ja toista muutakin, ja lopputulos osui niin nappiin, että morsian todennäköisesti jää juhlissa sulhasen varjoon kauneus/komeussektorilla. Vaan ei se mitään!
Eilen olin taas savusaunomassa. Siellä oli muuten mukavaa, mutta järveen oli ilmaantunut sinilevää. En ollut tiennyt, että sisävesiin ylipäätään voi tulla sinilevää, luulin sen olevan merijuttuja. Jotkut tädit eivät uskaltaneet mennä uimaan tai edes huuhtoa itseään kuultuaan levävedestä. Minä uin reteästi, ja kotimatkalla sitten kuvittelin, että kutisen ja että kutina on leväkutinaa.
Saunassa vallitsee erikoinen sukupuolten nokkimisjärjestys. Tai ehkä pikemminkin aika perinteinen. Naisten saunavuorolla keski-iän ylittäneet tädit puhuvat niin, että asioita voidaan tehdä (esim. hankkia saunan lattialle puuritilöitä) JOS yhdistyksen miehet antavat siihen luvan. Miehet sitä ja miehet tätä - miesten takana tuntuu olevan yhtä ja toista. Ja vaikka naisia harmittaa se, että miehet rynnistävät saunaan hirmuisesti uhoten ja ähisten sillä samalla sekunnilla, kun heidän vuoronsa alkaa (vaikka viimeiset naiset olisivat vasta vetämässä paitaa päälle), ei kukaan koskaan kunnolla älähdä asiasta. Ihan älytön muutenkin tuo saunavuoronvaihto: miesten jälkeen kukaan ei ole ahdistelemassa heitä pois saunasta, joten miesten puolitoistatuntinen luultavasti venyy juuri niin pitkäksi kuin herroja sattuu huvittamaan!
Otin kontaktia erääseen yhdistyksen mieheen. Yritin tiedustella yhdistyksen (mies)puheenjohtajalta saunan vuokraamisesta, mutta minut ohitettiin tilanteessa täysin. Puheenjohtaja mutisi epämääräisesti että ei onnistu, ja käänsi minulle selkänsä, vaikka minulla oli lause kesken. Tilanne oli sikälikin erikoinen, että saunassa vuokraamisasiasta puhuessamme yhdistyksen naiset olivat ihan varmoja, että vuokraaminen järjestyy ilman muuta.
Kotona mietin, että täytyisi varoa, etten mieltäisi automaattisesti iästä ja ennen kaikkea sukupuolesta johtuviksi vallankäyttötilanteiksi niitä tilanteita, joissa koen tulleeni väärinkohdelluksi tai lytätyksi jonkun 50+ -ikäisen miehen taholta. Niitä tilanteita on usein, ainakin huomattavasti useammin kuin epäkorrekteja tilanteita keski-ikäisten naisten tai nuorempien henkilöiden kanssa asioidessa. Usein tuollainen mieltäminen onkin perusteltua (kun saa osakseen alentuvaa tytöttelyä tai "ei naiset tästä mitään ymmärrä" -puhetta), mutta ei ihan aina: ehkä puheenjohtaja oli mustasukkainen saunasta, tai ehkä krapulassa ja siksi haluton pohtimaan vuokrausasiaa.
PS. Testasin Marin innoittamana persoonallisuuteni tällaisella tuloksella:
Olet mieleltäsi avoin, sinulla on mielikuvitusta, olet huolehtiva ja ulospäin suuntautunut. Ihmistyyppisi nauttii elämän suuren näytelmän seuraamisesta, ja pohtii mielellään ihmisten motiiveja ja tarkoituksia. Kaltaisellesi ihmiselle mikään asia elämässä ei ole merkityksetön. Siksi toisten ihmisten mielestä saatat toisinaan olla liian varuillasi, herkkä tai epäluuloinen. Olet valloittava, karismaattinen ja nerokas supliikki-ihminen. Olet lahjakas moniosaaja, ja voitkin menestyä useilla alueilla elämässäsi. Sinua stressaavat ammatit, joissa on selvät säännöt ja toimintaohjeet ”tee tämä tällä tavalla.” tai joissa vaaditaan logiikkaa, faktoja ja yksityiskohtia. Ihmistyyppisi ei jaksa keskittyä kauaa samaan asiaan, ja monet mielenkiinnon kohteet saattavatkin vahingoittaa menestystäsi pitkäjänteisyyttä vaativassa työssä. Parhaiten sinulle soveltuvat ammatit, joissa voit aloittaa projekteja ja sitten innostaa toisia saattamaan ne päätökseen.
Tästä tulee valituspostaus, jonka epäkiitollisen ja joka suuntaan suhteettoman luonteen tunnistan jo ennen kuin olen sen muotoillutkaan. Ei ehkä kannata lukea eteenpäin, mutta kirjoitan kuitenkin.
Minun pitäisi elää elämäni parasta aikaa juuri nyt: olen terve ja nuori ja juuri niin kaunis kuin mihin minulla on edellytyksiä (pian luultavasti leviän, kaljuunnun ja finniydyn). Olen menossa kolmen viikon päästä naimisiin parhaan pojan kanssa. Minulla on paljon hyviä ja läheisiä ystäviä, laaja sosiaalinen verkosto ja älyttömän mukava perhe. Olen saanut töitä. On kesä ja aurinkoinen paistelee...
Jos ja kun asiat ovat suunnilleen niin mallillaan kuin voivat olla, niin miksi sitten tämä nainen rämpii aamut ja päivät epämääräisen väsymyksen ja huolen suossa, panikoituu iltaa kohti, nukkuu huonosti ja näkee painajaisia? Viime yönä ensin puoliunessa, puolivalveilla suunnittelin kryptisiä kurssisuunnitelmia, ja kun pääsin niistä joskus neljän maissa, näin vielä inhottavampia painajaisia, joista heräsin omaan itkuuni. Tämä on, hyvänen aika sentään, todennäköisesti viimeinen vapaa kesäni (enkä tarkoita siviilisäädyn vaihdosta, vaan pitkän opiskelijaelämän päättymistä), ja ennen kaikkea on KESÄ, mikä on hyvää aikaa, erityisesti jos kumpikin jalka toimii. Se menee ohi! Se menee hukkaan! Pitäisi voida nauttia edes häiden järjestelystä. Kesiä tulee vielä, mutta omia häitä ei luultavasti tule tämän jälkeen... Yleensä suhtaudun maailman yleiseen meininkiin pessimistisesti ja elämään optimistisesti, mutta nyt joku on pahasti pielessä.
Illemmalla:
Helpotti hieman. Haeskeltiin kaupungilta P:lle juhlavaatteita. Juhlakenkien etsiminen alennusmylläkästä vastoin kaikkia odotuksia auttoi omaan huonoon mieleen, tai ainakin sai hetkeksi unohtamaan uhkaavan aikuiselämän kauheuden. Kengät löytyivät, samoin yhtä ja toista muutakin, ja lopputulos osui niin nappiin, että morsian todennäköisesti jää juhlissa sulhasen varjoon kauneus/komeussektorilla. Vaan ei se mitään!
Eilen olin taas savusaunomassa. Siellä oli muuten mukavaa, mutta järveen oli ilmaantunut sinilevää. En ollut tiennyt, että sisävesiin ylipäätään voi tulla sinilevää, luulin sen olevan merijuttuja. Jotkut tädit eivät uskaltaneet mennä uimaan tai edes huuhtoa itseään kuultuaan levävedestä. Minä uin reteästi, ja kotimatkalla sitten kuvittelin, että kutisen ja että kutina on leväkutinaa.
Saunassa vallitsee erikoinen sukupuolten nokkimisjärjestys. Tai ehkä pikemminkin aika perinteinen. Naisten saunavuorolla keski-iän ylittäneet tädit puhuvat niin, että asioita voidaan tehdä (esim. hankkia saunan lattialle puuritilöitä) JOS yhdistyksen miehet antavat siihen luvan. Miehet sitä ja miehet tätä - miesten takana tuntuu olevan yhtä ja toista. Ja vaikka naisia harmittaa se, että miehet rynnistävät saunaan hirmuisesti uhoten ja ähisten sillä samalla sekunnilla, kun heidän vuoronsa alkaa (vaikka viimeiset naiset olisivat vasta vetämässä paitaa päälle), ei kukaan koskaan kunnolla älähdä asiasta. Ihan älytön muutenkin tuo saunavuoronvaihto: miesten jälkeen kukaan ei ole ahdistelemassa heitä pois saunasta, joten miesten puolitoistatuntinen luultavasti venyy juuri niin pitkäksi kuin herroja sattuu huvittamaan!
Otin kontaktia erääseen yhdistyksen mieheen. Yritin tiedustella yhdistyksen (mies)puheenjohtajalta saunan vuokraamisesta, mutta minut ohitettiin tilanteessa täysin. Puheenjohtaja mutisi epämääräisesti että ei onnistu, ja käänsi minulle selkänsä, vaikka minulla oli lause kesken. Tilanne oli sikälikin erikoinen, että saunassa vuokraamisasiasta puhuessamme yhdistyksen naiset olivat ihan varmoja, että vuokraaminen järjestyy ilman muuta.
Kotona mietin, että täytyisi varoa, etten mieltäisi automaattisesti iästä ja ennen kaikkea sukupuolesta johtuviksi vallankäyttötilanteiksi niitä tilanteita, joissa koen tulleeni väärinkohdelluksi tai lytätyksi jonkun 50+ -ikäisen miehen taholta. Niitä tilanteita on usein, ainakin huomattavasti useammin kuin epäkorrekteja tilanteita keski-ikäisten naisten tai nuorempien henkilöiden kanssa asioidessa. Usein tuollainen mieltäminen onkin perusteltua (kun saa osakseen alentuvaa tytöttelyä tai "ei naiset tästä mitään ymmärrä" -puhetta), mutta ei ihan aina: ehkä puheenjohtaja oli mustasukkainen saunasta, tai ehkä krapulassa ja siksi haluton pohtimaan vuokrausasiaa.
PS. Testasin Marin innoittamana persoonallisuuteni tällaisella tuloksella:
Olet mieleltäsi avoin, sinulla on mielikuvitusta, olet huolehtiva ja ulospäin suuntautunut. Ihmistyyppisi nauttii elämän suuren näytelmän seuraamisesta, ja pohtii mielellään ihmisten motiiveja ja tarkoituksia. Kaltaisellesi ihmiselle mikään asia elämässä ei ole merkityksetön. Siksi toisten ihmisten mielestä saatat toisinaan olla liian varuillasi, herkkä tai epäluuloinen. Olet valloittava, karismaattinen ja nerokas supliikki-ihminen. Olet lahjakas moniosaaja, ja voitkin menestyä useilla alueilla elämässäsi. Sinua stressaavat ammatit, joissa on selvät säännöt ja toimintaohjeet ”tee tämä tällä tavalla.” tai joissa vaaditaan logiikkaa, faktoja ja yksityiskohtia. Ihmistyyppisi ei jaksa keskittyä kauaa samaan asiaan, ja monet mielenkiinnon kohteet saattavatkin vahingoittaa menestystäsi pitkäjänteisyyttä vaativassa työssä. Parhaiten sinulle soveltuvat ammatit, joissa voit aloittaa projekteja ja sitten innostaa toisia saattamaan ne päätökseen.
posted by Kertoja | 13:14
4 Comments:
Tiedän tunteen. Valitin juuri eilen samasta kämppikselleni: nyt on KESÄ ja minä näen unta Mikko Alatalosta ja olen itkustressikohtauksessa joka päivä. Kryptisiä kurssisuunnitelmia tosiaan.
Voi Heini, omasta pitkäaikaisesta kokemuksestani tiedän, että ihminen voi olla syvästi ahdistunut, vaikka kaikki olisi periaatteessa mallillaan. Sitä paitsi naimisiinmeno, muutto ja työelämään astuminen ovat kaikessa hienoudessaan myös aika stressaavia käänteitä elämässä. Minä pystyn eläytymään ihan täysin noihin yöllisiin tuskiisi, ja siksipä voin lohduttaa, että kyllä ne menee ohi.
Mitä tulee vapaisiin kesiin, ne ovat sinulla vasta alkamassa. Opiskeluvuodet olivat ainakin minulla täynnä huolta tulevaisuudesta, työelämävuosinani olen ollut huolista paljon vapaampi. Ja vielä kerran tämä sama vanha virsi: mikään ei ole ylellisempi ja vapauttavampi keksintö kuin palkallinen kesäloma, ja olen varma, että niitä on sinulle vielä siunaantuva :)
Ja lopuksi vielä onnittelut onnistuneista juhlavaateostoksista! En malta odottaa, että näen teidät hääparina. Eilen ajomatkalla pohjoiseen lauloin siskon kanssa teidän häälauluja - olen varma, että juhlista tulee ihanat, ja että morsian on kaunis ja onnellinen.
Komea mies on kyllä kiva asia. Kerran katselin puolihuolimattomasti Hempparin sisältä terassille ja katseeni kiinnittyi kauniiseen nuorukaiseen. Ja vannon, että en pariin nanosekuntiin tajunnut, että se oli mun silloinen poikaystäväni :D Todellisuuteen havahduttuani tein sisäisen jes!-eleen. Paras iskurepliikki = "Jos et olis jo mun poikaystävä, niin iskisin sut."
Hei hei,
Marin kommentti kirvoitti lähestulkoon kanssaelon kyyneliä, Hillan rauhoitti (olet aika uskottava!) ja Helistä tulin taas kerran hyvälle tuulelle: en ollut tiennyt, että sille asialle on jokin nimi (nimittäin sisäinen jes!-ele)!
Lähetä kommentti
<< Home