Rästitöitä ja miinuselokuva
Kökötin koko eilisen päivän törkeästi rästiintyneiden papereiden ääressä. Piti saada työt tehdyksi neljään mennessä, jotta pinkka lähtisi viiden postiin, ja lähtihän se. Keväällä saattaisi olla uusi työpätkä tiedossa. Kaksi ja puoli kuukautta on vähän tai paljon, riippuu siitä mihin vertaa: Taajaman henkisesti ikuisuuden mittaisen opetuskokeilun kestoon verrattuna se on suunnilleen kolmannes koko loppuelämästäni, reaalisesti kesätyön mittainen pätkä. Ja nyt olisi mahdollisuus päästä vaihteeksi kouluun, jossa mulla olisi kollegoita... ainakin yksi tosi hyvä sellainen. Ja opettaminenhan on kivaa.
Toissapäivänä käytiin katsomassa Faunin labyrintti, tai miten se nyt olikaan käännetty (tämän vuoden leffakiintiö on siis täytetty!). Tykkäsin kyllä, mutta se oli miinuselokuva mitä suurimmassa määrin. Sana on S:n keksimä ja tarkoittaa sitä, muistaakseni, että elokuva voi olla vaikka kuinka katsomisen arvoinen hyvänsä, mutta sen katsomisesta ahdistuu tai masentuu. Näin kävi: ilman yhtä kohtausta elokuva olisi ollut vain hitusen ahdistava, sadunomainen, pelottava ja visuaalisesti ja tarinallisesti hieno. Yhden sadistisen kohtauksen takia vollotin illalla kotona silmät päästäni, enkä yleensä elokuvien vuoksi itke - korkeintaan tirautan joskus harvoin muutaman liikutustipan. Terapiamielessä pitäisi varmaan saman tien katsoa elokuva uudestaan, mutta jääköön siihen, kun se joskus tulee dvd:lle (ja meille laitteet katsoa devareita).
Jopa kirjoitan tylsiä juttuja.
Toissapäivänä käytiin katsomassa Faunin labyrintti, tai miten se nyt olikaan käännetty (tämän vuoden leffakiintiö on siis täytetty!). Tykkäsin kyllä, mutta se oli miinuselokuva mitä suurimmassa määrin. Sana on S:n keksimä ja tarkoittaa sitä, muistaakseni, että elokuva voi olla vaikka kuinka katsomisen arvoinen hyvänsä, mutta sen katsomisesta ahdistuu tai masentuu. Näin kävi: ilman yhtä kohtausta elokuva olisi ollut vain hitusen ahdistava, sadunomainen, pelottava ja visuaalisesti ja tarinallisesti hieno. Yhden sadistisen kohtauksen takia vollotin illalla kotona silmät päästäni, enkä yleensä elokuvien vuoksi itke - korkeintaan tirautan joskus harvoin muutaman liikutustipan. Terapiamielessä pitäisi varmaan saman tien katsoa elokuva uudestaan, mutta jääköön siihen, kun se joskus tulee dvd:lle (ja meille laitteet katsoa devareita).
Jopa kirjoitan tylsiä juttuja.
Tunnisteet: elokuvat, opettaminen
posted by Kertoja | 13:19
2 Comments:
Minä kun luulin, että miinusleffa-termi on A:n keksintöä. Tai häneltä ainakin kuulin termin ekana.
(Tämä viesti olisi ehkä informatiivisempi jos ei välittäisi intimiteettikysymyksistä, enkä oikeastaan myös ihan ymmärrä miksi niistä pitäisi välittää jos ei puhu pahaa.)
Mutta labyrintti kyllä pitäisi mennä katsomaan. Ja ensi kerralla käydessä opetan myös sen toisen lautapelin, vaikkei siihen ehkä pystykään kokoamaan soundtrackiä.
Ohoh, en huomannut, että täällä oli kommentti! Jee!
Voi hyvin olla, että A keksi tuon termin. Olen vähän hysteerinen nimien suhteen tässä blogissa, koska vaikken kai puhu pahaa ihmisistä, niin voisin silti lipsauttaa jotain, mitä ei tarvitsisi kuitenkaan. On se kyllä ehkä vähän turhaa huolta, varsinkin kun uskon blogillani olevan noin neljä lukijaa minä itse joukkoon mukaan luettuna.
Tulehan vain opettamaan se toinenkin lautapeli! Olisi kivaa. Sen pelilaatiokon ulkonäkö näyttää siltä, että joku 80-luvun elektropoppi sopisi taustalle.
Lähetä kommentti
<< Home