Train goes slow

Nyt on sitten tammikuu, mitä on vaikea muistaa. Säätä on syyttäminen: kun ulkona on tuollaista, ei joulu tunnu joululta, uusi vuosi uudelta vuodelta eikä nyt ole mikään tammikuu eikä varsinkaan talvi. Ehkä ei pidä ajatella koko asiaa: joskus tulee kesä ja tämä "talvi" loppuu. Mutta jos ei keväällä lumi sula, tuleeko kevättä? Jos pajut kasvattavat kissat ja näsiä kukkii jo joulukuussa? Sentään lomailu loppui - ruotuun palaaminen tuntuu varsin mukavalta.

Vuosi on vaihtunut sosiaalisissa merkeissä. Mikkelissä tosiaan käytiin, ja hyvältä reissulta tarttui mukaan V. Nyt V ja P pelaavat tuossa olohuoneen matolla Menolippua, kun eivät saaneet pelinälkäänsä vielä tyydytettyä. Rautpohjannaapurit, P ja A kyläilivät alkuillemmalla (uskottu väkemme oli siis lähes kokonaan paikalla!) - koskahan ollaan siinä pisteessä, että kaverit eivät suostu enää tulemaan meille, kun täällä yleensä joutuu pelaamaan junapeliä? Kaikki eivät ehkä ole niin koukussa siihen kuin minä ja P... Mikkeliläisten polttama hieno junasoundtrack soi ja on kotoisaa. Ihan kuin Vaasankadun aikoina.

Adoptioasioita tulee pyöriteltyä aika paljon, nyt tosin hitusen vähemmän, kun olemme lukeneet läpi melkein kaiken adoptiokirjallisuden mitä Jyväskylän kirjasto tarjoaa. Vaikka ajan luonteeseen kuuluu nopea eteneminen (siitä ei ole kuin hetki, kun istuimme Minna Canthin kadun keittiössä katsomassa edellisen uuden vuoden raketteja), en mitenkään kykene ajattelemaan, että saattaa hyvinkin mennä kolme vuotta (enemmänkin?) ennen kuin meillä on perillinen. Tai ehkei perillistä tule koskaan, mutta sitä vaihtoehtoa en laske. A-lapsen odotteluaika on niin pitkä, että todennäköisesti hän ei ole syntynytkään vielä. Se tuntuu helpottavalta. Jos olisi luultavaa, että jossain päin maailmaa on jo nyt joku, josta tulee minun joskus vuosien päästä en ehkä kestäisi ollenkaan. Karu on myös se ajatus, että kansainväliset adoptiot ovat mahdollisia kaikenlaisten vääryyksien vuoksi, siis että jossain on nainen, jolla asiat menevät juuri nyt niin huonoon suuntaan, ettei hän voi pitää lastaan, joka syntyy joskus lähiaikoina. No, onpahan meillä aikaa ajatella tätä ja kaikkea muutakin.