Kirjoitukset karsinoihin

Jaoin eilen huvikseni tämän verkkopäiväkirjan kirjoituksia teemoihin. Homma on vielä vähän kesken, kun jumituin lueskelemaan turhan tarkkaan vanhoja juttuja. Kategoriat ovat aika suurpiirteisiä, nille oli vaikea keksiä nimiä. Aloitin koko luettelointihomman mahdollisia lukijoita ajatellen (en edelleenkään tiedä, käykö täällä vieraita vähän vai keskisti ja mistä he ovat kiinnostuneita), mutta kirjoitusten nimeäminen kääntyi lopulta omalta kannalta valaisevaksi. Tärkeistä ja jokapäiväisistä jutuista tulee kirjoitettua enemmän tai vähemmän, eräistä todella tärkeistä jutuista en kirjoita koskaan. Kysymys kuuluu: olenko tosiaan näin tylsä ja yksipuolinen kirjoittaja? Mitä ilmeisimmin kyllä. Se, että koen oikeasti katsovani maailmaa näkökulmista luonto ja ympäristö, naisasia, opiskelijuus ja yhteisöllisyys ei ilmeisesti näy blogissani juuri lainkaan. Haluaisin, että blogissani olisi noita mainittuja enemmän (ja fiksummin!), samoin kirjoja, elokuvia, rakennuksia, ystäviä... Sen sijaan horisen arjestani yleispätevän elämä tai koti -otsikoiden alla ja (ainakin syksyllä) vuodatin juttuja opettamisesta, työelämästä yleensä, työuupumuksesta ja identiteetistä, jotka nyt lakaisin kaikki nippuun opettaminen. Haluaisin blogin olevan hienompi kuin se on nyt, mutta yritän lohduttautua sillä, etteivät nämä kirjoitukset ole minä tai omakuvani verkossa, vaan silkkaa representaatiota.
Joitain huomioita: sain aikaan kategorian urheilu, jossa on useampikin kirjoitus - jalkapallosta! Sen sijaan rakkaasta harratuksesta tanssista ei ole montaakaan kirjoitusta. Putkiremontin alla on monta juttua, varsinkin, jos kategorian mieltää laajasti.
Pedanttista puoltani nyppii sen, ettei tämä teemoittelu ole kovinkaan johdonmukaista tai järjestelmällistä. Melkoisen upottavan suon voisin kehittää siitä, että lukisin suurennuslasilla kaikki vanhat palat ja yrittäisin kehittää systeemiä. Ei sentään.