Helsinki on märkä

ja minä olen taas kirjaston koneella hoitamassa asioita. Olen mukamas hoitanut niitä koko päivän (ja pitänyt pari tuntia tietty myös), mutta ei elämä tunnu erityisesti muuttuvan hoidetummaksi.
Oman tilan puute on harmittanut viime aikoina huolimatta siitä, että vietimme juuri pitkän ja leppoisan vappuviikonlopun erään läheisen viihtyisässä kodissa täällä Helsingissä. Läheinen oli itse muualla ja lainasi meille ystävällisesti taas asuntoaan, vaikka edellisellä kerralla taisimme turmella siellä yhden hienon keittiöveitsen... Toukolan kämpässä oma reviiri rajoittuu hyvin henkilökohtaiseen päiväkirjaan. P:n kanssa olen valmis jakamaan tilan, mutta kun juuri nyt ei ole paljoa mistä ottaa. Viikonlopun aikana kämppis oli "siivonnut" juhliaan varten meidän huoneemme pöydän, jolla oli työ- ja kelapapereita, se päiväkirja ja yhtä ja toista muuta muiden silmille kuulumatonta. Tiedän, ettei kämppis tarkoittanut pahaa ja että tuskin kukaan olisi meidän kelapäätöksistä kiinnostunut, mutta silti kirpaisi vähän, että ihan siistiin kuntoon jättämämme pöytä meidän omassa huoneessa oli sitten pitänyt mennä järjestämään uudestaan. Varsinkin kun minä tai P emme koskaan astu jalallakaan kämppiksen huoneeseen. (Niin, asumme siis kaksion puolikkaassa olohuoneen puolella. Ja sen on nimenomaan olohuone, sohvineen ja sohvapöytineen, öljyväritauluineen ja täynnä sälää olevine kirjahyllyineen.) En viitsinyt tehdä asiasta numeroa, koska luullakseni tämä tapaus ei kuitenkaan ole kovin suuri juttu, ja kun me jo kuukauden päästä kuitenkin taas olemme muualla. Ja sitäpaitsi, kun se putkiremppa on menossa, niin tämä on kyllä parasta mitä voimme saada. Vuokra on pieni ja kämpän sijainti mahtava, se pitää muistaa. Niin että kunhan lämpimikseni marisen.

Nyt menen kotiin syömään. Se ehkä auttaa matalaan mieleen.