Askel ja pysähdys kerrallaan

Olen kuunnellut tänään yksikseni CMX:ää, koska siitä juteltiin eilen iltaa istuessa, puhetta Rautakanteletta vastaan ja sen puolesta. Itse olen Rautakanteleen naisia, samoin kuin Auran. Myönnän olevani lälly, mutta tykkään kovasti jopa Vainajalasta. Kummallista ja kummallisia tunteita (ärtymystä, hyviä ja naurettavia muistoja tietenkin sekä jonkinlaista sukupolvitunnetta) herättävää kuunnella jotain sellaista kuin CMX pitkästä aikaa. Ja eilisilta tosiaan oli aika prahalainen: taas istuttiin neljästään vaaleankeltaisen kerrostalon eräässä keittiössä korkealla. Ilta oli, jos ei niin pimeä kuin loppukesällä Prahassa, niin pimeähkö ainakin, ja lämmin oli. Lokit lentelivät avoimen ikkunan ulkopuolella ja kadulla aaltoili kesäisiä, juhlivia ihmisiä.
(anteeksi vain, olkoon kuinka soitettu tahansa, niin Aura-biisi on kyllä yhä... eeppinen.)

Sunnuntain kunniaksi listailen ensi viikon tapahtumia. Ne ovat luullakseni ensin puhvi- ja sitten gradupainotteisia: aion mennä kahden eri ohjaajan vastaanotolle, ja sitä varten pitäisi lähettää luettavaa heille. Ostin viime viikolla itselleni uuden kalenterin, Jyväskylän ja todennäköisesti koko Suomen viimeisen solidaarisuuskalenterin 2006. Se on hieno, mutta on vähän kyseenalaista, olisinko tarvinnut sitä juuri nyt - olemme aika vähissä rahoissa, ja podin asiasta huonoa omatuntoa yhden iltapäivän. Jyyn almanakka loppuu kohtapuoleen, ja VOI olla, etten enää hanki sille seuraajaa. Se on myös harjoitteluvuoden jäljiltä jotakuinkin riekaleina (ainakin kannet ovat). Ja sitten haluaisin ruveta hahmottamaan vuotta tammikuusta joulukuuhun niin kuin aikuiset tekevät, joskaan eivät opettajat, paitsi ne tuoreet opettajat, jotka eivät saa koko lukuvuoden mittaisia töitä ja joilla ei ole kesälomaa. Nyt siis näen kalenterissa sen päivän, jona valmistun, vaikken tietäisikään, mikä se niistä on...