Utopia vihreydestä ja runsaudesta

Pitkästä aikaa täällä. Ja kun katsoin, mitä viimeksi kirjoitin, niin havaitsin ilokseni, etten ole moneen päivään uhrannut ajatustakaan puheviestinnälle muuten kuin hyvin käytännöllisellä ja henkilökohtaisella tasolla, nimittäin siivousvuoroista keskusteltaessa. Niistä keskusteltiin pitkällisesti, noin vuorokauden verran. Välissä sentään oli nukkumatauko. Siivoaminen ja kodin puuhat lienevät yksi suosikkiaiheeni..? Jatkan sitten suoraan siitä. Olen vähän epätoivoinen ruusupapujen suhteen. Askartelimme tänään tosi hienon retuliininpunaisen (onko sellaista sanaa?) lankaristikon ikkunan ulkopuolelle, jota pitkin ruusupavun ja köynnöskrassin pitäisi suikerrella vihreinä ja runsaina ja tarjota siinä sivussa vähän varjoa olohuoneeseemme. Luulin ruusupapujen ilahtuvan ulospääsystä, mutta mitä vielä: kiittämättömät kuihtuivat noin kymmenessä minuutissa! Myönnän kyllä, että parvekkeemme on varsin vaativa ympäristö, paahteinen ja ainakin tänään hyvin tuulinen, mutta olisi se kasvi saanut sinnitellä edes näön vuoksi edes pari päivää. Jos jotain ihmevirkistymistä ei tapahdu, niin en tiedä, kannattaako yrittääkään siirtää ulos jäljellä olevat, toistaiseksi sisätiloissa oleskelevat ruusupavut, vai mitä niille pitäisi tehdä. Toistaiseksi hengissäolevat rp:t ja krassit ovat isossa laatikossa, johon perustin reilun kolmenkymmenen multalitran parvekepuutarhan (oli sekin kyllä; vannon, että JOS ensi keväänä olen parveke- ja/tai ruukkuviljelijä, niin tuo mullan ostaminen täytyy jotenkin järkevöittää. Ei siitä mitään tule, että retuuttaa hiki päässä valtavia multasäkkejä kotiin jokaisella maitokauppareissulla, joko polkupyörän tarakalla tai huonossa tapauksessa sylissä. Pitää sen sijaan mennä isoon puutarhaliikkeeseen ja ostaa useampi 20 litran säkki ja pakata ne johonkin autoon, vaikka taksiin.).
Mitähän muuta. Oltiin eilen illalla syömässä hienosti A:n, M:n ja lasten luona. Se oli ihanaa. Ja ruoka on ihanaa! Opin, että 5-vuotiaiden keskuudessa (tai ainakin yhden) Lordi on kuuma juttu. Löysin epätodennäköisestä komerosta kesätakkini, aikuistenmallisen, jonka jo luulin kadottaneeni. Gradusta en ehkä jaksa kirjoittaa juuri nyt. Paitsi että kävin toisen ohjaajan pakeilla loppuviikosta ja sain osakseni rohkaisua ja kannustusta. Kai nyt. Se oli sen ammatti.