Löydetty yksi kappale penkkiurheilijoita
Ihmeellisesti sitä voi epätodennäköinenkin henkilö löytää sisältään MM-jalkapallofanin. Laiskasti ja puolella silmällä seurailen peliä, jos nimittäin telkkari sattuu olemaan auki (itse en sitä jalkapallon vuoksi avaa - varsin usein se jalkapallon aikaan sattumoisin on kuitenkin päällä), mutta yllättävän usein peli vie mennessään niin, että huomaan jännittäväni ja kannustavani ja esittäväni arvioita kuin vannoutunein kommentaattori. Tänään ei ollut vaikea valita puolta: olisin suonut Saksalle etenemisen vaikka sitten rankkarikisaan asti, kotikentällään kun olivat, mutta siihen se olisi saanut jäädä. Saksan maalivahti oli jotenkin epämiellyttävän oloinen kaveri (jossain aiemmassa ottelussa oli kuulemma käynyt antamassa joukkuekaverilleen turpaan, kun tämä oli mokannut!), kun taas Argentiinan kylmiltään kesken pelin kentälle vaihdettu maalivahti oli aika riipaiseva. Harvoin näkee kenelläkään niin keskittynyttä ja huolestunutta ilmettä! Jos Argentiina olisi pudottanut Saksan, olisin antanut Argentiinalle täysin anteeksi sen, että ne puolestaan pudottivat Meksikon, mutta tottahan symppasin Argentiina joka tapauksessa, niin kuin muutenkin Etelä-Amerikan ja Afrikan joukkueita. Olin jo ennen kisoja päättänyt olla Senegalin naisia, mutta Senegal ei päässyt mukaan ollenkaan. Mikä pettymys!
Kävelin illalla vakioreittini Jyväsjärven puolikkaan ympäri. Ilta oli hieno, ilma kuin lämpimällä vedellä huuhdottu. Jyväskylänostalgia alkaa ilmoitella itsestään. Irtisanoin tänään asuntomme, ja vaikka tuollainen konkreettinen ele tuntui helpottavalta ja irrottavalta, en voi olla hartaasti toivomatta, että ensi kesänä olisin taas täällä kävelemässä Jyväsjärven rannoilla. Käveleminen on ihmiselle hyvästä, se on havaittu ehkä sata kertaa, ja nytkin tuli, hmmm, voimaantunut olo (juuri niin, huolimatta siitä, että lupasin jo olla käyttämättä tuota sanaa!). Energiatason vaihtelut voisivat olla pahastakin. Jos olisin ollut vielä hitusenkin voimaantuneempi, olisin luultavasti hypännyt Kuokkalan sillalta tuuleen varmana siitä, että kykenen lentämään.
(Paranemisterveisiä isälle!)
Kävelin illalla vakioreittini Jyväsjärven puolikkaan ympäri. Ilta oli hieno, ilma kuin lämpimällä vedellä huuhdottu. Jyväskylänostalgia alkaa ilmoitella itsestään. Irtisanoin tänään asuntomme, ja vaikka tuollainen konkreettinen ele tuntui helpottavalta ja irrottavalta, en voi olla hartaasti toivomatta, että ensi kesänä olisin taas täällä kävelemässä Jyväsjärven rannoilla. Käveleminen on ihmiselle hyvästä, se on havaittu ehkä sata kertaa, ja nytkin tuli, hmmm, voimaantunut olo (juuri niin, huolimatta siitä, että lupasin jo olla käyttämättä tuota sanaa!). Energiatason vaihtelut voisivat olla pahastakin. Jos olisin ollut vielä hitusenkin voimaantuneempi, olisin luultavasti hypännyt Kuokkalan sillalta tuuleen varmana siitä, että kykenen lentämään.
(Paranemisterveisiä isälle!)
Tunnisteet: luonto ja ympäristö, urheilu

0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home