Sunnuntaina ei mietitä syvällisiä

Portugal pudotti Englannin! (Ihan kuin se enää tässä vaiheessa olisi uutinen...) Vähän kyllä vastustan rankkarikisoihin etenevää peliä, kun se on sen verran tuntuvasti jopa puolipassiivisen jalkapalloseuraajan tasapainoa hetkauttava juttu. Mutta oli se hienoa! Ja seuraavassa Portugalin pelissä onkin sitten koko miehitys kentällä.
Olin kyllä ihan tyytyväinen, että lopetin eilen kisojen seuraamisen Englanti-Portugaliin, kun siinä seuraavassa pelissä kävin niin kuin kävi. Ei liikaa rasitusta sydämelle saman illan aikana, ja jäi hyvä mieli.

Eilen oltiin auttelemassa kavereita muutossa. Muuttivat onneksi Jyväskylän sisällä ja onneksi tosi viihtyisään kämppään. Muistin taas, kuinka paljon roudaamista helpottaa se, että tavarat ovat säällisesti laatikoissa eikä esimerkiksi muovikasseissa (tässä(kin) muutossa oli pakattu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta olen ollut mukana eräissäkin muutoissa, omissani, joissa asiat ovat olleet kehnommin). Pitäisiköhän aloittaa tosi mielellä omien roinien seulonta? Pitäisi varmastikin. Vähän jo käynnistelin. Tässä taloudessa asuu kaksi ihmistä, joilla on tapana hamstrata loputtomia määriä kaikenlaista nostalgiaroinaa (josta ei lopulta edes muista, minkälaista nostalgiaa sen kuuluisi herättää) pahvilaatikoihin, joita ei avata vuosikausiin, jos ei ole ihan pakko. Mutta tähän se päättyy, niitä pahvilaatikoita ei muuteta enää. Ei ainakaan minun laatikoitani. Toisen nostalgialaatikoihin ei tietenkään saa kajota, mutta ehkä, ehkä niidenkin määrään voisi kannustavalla esimerkillä vaikuttaa... Pikapuoleen siis pihamme paperinkeräyslaatikko ja ehkä sekajätekin saavat osansa nuoruusvuosistani.

Toiveeni tällä hetkellä: voisinpa sukeltaa viileään appelsiinituoremehuun.