Jumissa

En nähtävästi kirjoita muusta kuin työstä ja siitä, etten jaksaisi tehdä sitä. Pidin lepolomani, eikä se auttanut lainkaan: aivot on totaalisen jumissa enkä edelleenkään osaa nukkua kunnollisen mittaisia öitä. Tästä ei tule mitään, joku tuntuu istuvan niskan päällä, konkreettisesti. Tänään viimeisillä tunneilla huomasin puhuvani oppilaille ihan pehmeitä. Yritin selittää jotain scifistä ja fantasiasta tämän ajan ilmiönä, ja vaikka ajatus ei ollut järin vaikea, ei sen sanoiksi muotoileminen onnistunut alkuunkaan. Selitin, ja kaksikymmentä silmäparia vain tuijoitti minua. Luita myöten väsyttää. Voi Venäjä...