Abit, minä ja YTL

Yksin kotona yo-tekstien kanssa. Vähän kauhistuttaa se valta, mikä minulla on tuohon keltaisella sohvalla olevaan paperipinoon. Taas tämä on mielenkiintoista ja vaikeaa... Suurin paine osuvasta suorituksesta yo-kokeiden korjaamisessa on kyllä sulanut viime viikkojen väsymykseen (sitä sulamista pidän voittopuolisesti hyvänä asiana - joskus kaukana menneisyydessä syksyn kirjoitukset tuntuivat tämän työrupeaman suurimmalta koitokselta), mutta kaikesta huolimatta minun pitäisi kyetä ainakin erottamaan vahvempi teksti heikommasta ja mielellään arvioidakin ne suunnilleen oikein. Onneksi en ole näiden papereiden viimeinen lukija.

Kuinka erilaista tämä homma olisikaan, jos tuntisin nämä abit, jos olisin tehnyt heidän kanssaan töitä jo muutaman vuoden; nyt muutamaa oppilasta lukuunottamatta joukko on täysin tuntematonta. Tuttujen kirjoittajien tekstien lukeminen olisi taatusti henkilökohtaisempaa ja pakko se on sanoa, mukavampaa. Ehkä myös jossain määrin vaikeampaa - nyt voin suhtautua pinoon aika viileästi, teksteihin teksteinä eikä persoonina. Kasvottomuudesta huolimatta tunnistan aika vahvan tunnesiteen noihin teksteihin. Niiden tekijät ovat kuitenkin minun abejani, joilla ei ole ketään muuta kuin minut lukemassa tekstejään ennen YTL:ää. Papereiden yläkulmassa on minun työpaikkani nimi ja numero ja minä olen se, jolta ne tulevat viimeistään perjantaina kyselemään osaamistaan. Näiden kanssa minun pitäisi olla ammattilainen ja aikuinen, ja olenkin - tosin nyt, kun työ- ja lepolomapäivät vuorottelevat melkein tiuhemmin kuin itse huomaankaan, on ylpeys tämän homman hoitamisesta hukassa.

Muutakin elämää on, tai ainakin kutsumusta sellaiseen: haluaisin löytää netistä jonkun fiksun, feministisen foorumin. Ullakko on usein sellainen, mutta muutakin kaipaan. Onneksi on blogeja. Esimerkiksi Selibaattipäiväkirjaa fanitan - tässä ja tässä on huomioita, jotka naurattavat terävyydellään. Myös tämä lehtijuttu kannattaa käydä vilkaisemassa. (Muoks: tuo viimeinen linkki ei nyt yhdistykään siihen artikkeliin, johon halusin. Yritän myöhemmin uudestaan.)

Hyviä uutisia: äiti tulee tänään kylään. Meillä ei olekaan käynyt vielä yhtään vierasta, jos vuotavaa vessaa korjannutta putkimiestä ei lasketa.