Dance with me nananinananajna

Lordi voitti eilen Euroviisut, ja ajatukseni tapahtuneesta ovat kahdenlaiset. Mistä tämä on merkki? Tapahtuuko pian jotain muutakin kummallista tai peräti kohtalokasta? Ehkä sota Eurooppaan (vai soditaanko Euroopassa, kuinka se lasketaan...)? Mikä eurooppalaisia vaivaa? Toisaalta löysin itsestäni ehkä viidentoista vuoden tauon jälkeen Euroviisuihmisen. Siemailin kotiväkeni V:n ja P:n kanssa aitoa venäläistä shampanjaa* peltimukeista katsellessamme sitä purkka-disko-glitter-showta ja olin ihan liekeissä. Mitä diivoja, mikä meininki! Ensi kesän juhliin pitää saada Euroviisulevy soimaan. Niin, innostuin kylläkin tästä viihteestä jo ennen pisteiden laskua - en olisi kehdannut tunnustaa edes täällä, jos olisin intoutunut asiasta vasta tänään.

*Niin, uunnavuonna Pietarista tuliaisina saamaamme shampanjaa ei varsinaisesti säästelty Euroviisu-iltaa varten. Varsinaisesti juhlimme kihloihinmenon vuosipäivää - yksi vuosi täynnä sitä lajia. Oikea vuosipäivä on kylläkin tänään, mutta koska viime vuonna se tapahtui Yläkaupungin yön päivänä, niin shampanja avattiin eilen. Vuosi sitten tähän aikaan P:lla oli vuorokauden loma, kävimme kahdestaan Naissaaressa piknikillä ja sitten sormuskaupassa - se oli kuulkaa romanttista.

Yläkaupungin yössä tein muutaman täsmäiskun eräisiin tilaisuuksiin. Kävimme katsomassa Sergio Leonen Kourallinen dollareita, jonka simultaani-dubbasi Sega del canto. Ryhmä hoiti myös elokuvaan äänimaailman ja musiikin, minkä seurauksena Ilokiven alakerta oli ihan täynnä nallipyssyjen ja papattien savua. Hieno oli. Sitten oli oma Hellu-keikka (kaikista rohkaisevista hymyistä huolimatta jännitti aika lailla), het perään Laululiikkeen konsertti ja puolen yön aikaan Moirislammella Neuvostoliitto hyökkäsi. Yöllä oli laajemminkin valtiollinen teema - prinsessa A luultavasti sai paljon kiksejä, jos sattui näkemään Yläkaupungin kuningattaren ja hänen kuninkaallisen purppurarunsautensa.