Eräs kesäinen viikko

Kokonainen viikko ja enemmänkin sitten viime postauksen. On ollut paljon kaikenlaista: viikonloppuna olin pikkuveljen ja M:n häissä (kirjainviittailu nähtävästi on tarttuva ilmiö), ja siellä oli juuri niin ihanaa kuin arvelinkin. Rennot ja viihtyisät juhlat, jossa morsian oli valtavan kaunis ja sulhanenkin tietysti, ruoka hyvää ja tanssimusiikki osuvasti valittua. Kaikista liikuttunein olin paitsi kirkossa, myös silloin, kuin veli lauloi tuoreelle vaimolleen kaksi serenadia, CMX:n Veden äären ("Kukaan ei ole yksin / jokaisen luo on saapumassa / kutsumatonna aivan hiljaa / tanssikaveri laihanlainen / sanat vaan jäävät kynnykselle taas) ja oman taannoisen bändinsä biisin Hymytyttö. Oli monia muitakin upeita hetkiä, mutta nuo ovat jälkikäteen nousseet yli muiden. Häissä on ihanaa, ja vaikken ole tähänkään asti epäillyt, että tänä häiden kesänä olisi riskiä juhlaväsymykseen, niin nyt kun ensimmäiset ovat ohi ja muistin taas, miten mukavaa häissä on, olen vain entistä tyytyväisempi, että olen pääsemässä niin moniin taatusti hyviin hääjuhliin.

Viikolla kävin tulevalla uudella asuinpaikkakunnalla, hoidin asioita koululla ja tein vuokrasopimuksen. Muutamme kaksioon, joka ei ole kovin kaunis. Kämppä on ehkä 70-luvun alun kerrostalossa, sen katto on matalalla ja lattiat rumat, mutta tilaa pitäisi olla riittävästi sekä neliöissä että komeroissa mitattuna, valoa kohtuullisesti ja lisäksi työmatkani on aika lyhyt. Vuokra on halpa - ominaisuus, jota väliaikaiseksi arvioidussa kämpässä arvostan, vaikka sitten pääsisinkin kohtapuoleen kuukausipalkkaan kiinni. Taajamakin vaikutti ihan mukiinmenevältä. On mukavaa, että sinne kulkee myös junaliikennettä. Kulkisi vielä vettäkin, joki vaikka, niin olisi kotoisampaa.
Tein odysseiani useilla busseilla kuumana päivänä, ja tämä yhdistettynä jännitykseen, huonosti nukuttuihin öihin ja vähäiseen syömiseen laukaisi hirveimmän päänsäryn, mitä koskaan olen kokenut. Jyväskylään päästyäni pyörrytti ja oksetti niin paljon, etten uskonut selviäväni matkakeskukselta kotiin saakka. Selvisin, ja kotona sain buranaa, hartiahierontaa ja myötätuntoa.

Muuten tällä viikolla ollaan mietitty omiakin häitä. Edelleenkään ei juuri jännitä, tai vähän tietysti kuplii, miellyttävästi, mutta mitään kummempaa häästressiä ei ole ilmaantunut. Ensi viikolla on kyllä aikaa vielä sillekin, mutta lähinnä olen vain tyytyväinen - erityisesti, kun selvisin tuosta uuden paikkakunnan katsastamisesta ja päätin, että nyt saan riittävän hyvällä omallatunnolla keskittyä häiden ja korkeintaan muuttamisen ajattelemiseen. Luulen, toivon, että juhlista tulee iloiset ja hyvät ja toiveikkaat. Ne ovat jo pian: viikon päästä tähän aikaan mekkoilen luultavasti sukuhääpäivällisellä.

Jyväskylästä ja opiskelijaelämästä muuttamiseen näyttää liittyvän hyviäkin puolia (sen kuukausipalkan lisäksi). Arvostan ystäviäni ja tätä Jyväskylän laajaa sosiaalista verkkoa ilman muuta, mutta nyt, kun ollaan lähdössä sen välittömästä läheisyydestä muualle, hyvien ihmisten ja yhteisten hetkien arvon tajuaa vielä kirkkaammin. On mukavaa saada itsensä kiinni ajattelemasta kanssaihmisistään erityisen lämpimästi. Näihin tajuamisen hetkiin ei onneksi liity tolkutonta eroahdistusta, vaikka varmasti ikävä tulee - kyllähän täällä käydään, eivätkä ystävät luultavasti lakkaa olemasta. Voi olla, että pääkaupunkiseudulla asuvia nähdään syksyn mittaan useammin. Ja ehkä meilläkin joskus käy vieraita.