Muuttoja, muutoksia

Lihaksissa tuntuu muutto. Päässä ei tunnu vielä, mutta se onkin hidas. Oli kauheaa lähteä Jyväskylästä, ja rampissa, joka jatkuu Vaasankadusta alas moottoritielle olin valmis vaatimaan välitöntä paluuta. Täällä nyt kuitenkin ollaan, Kymenlaaksossa, eikä ole ollenkaan kamalaa. Ollaan viihdytty aika hyvin ensimmäinen päivä: kuviteltiin olevamme osa Peter Maylen maaseutua eksotisoivia romaaneja. Olen yrittänyt olla miettimättä töiden aloitusta tai muuta sellaista.
Me ollaan kyllä huonoja muuttajia: ei osata pakata kunnolla eikä tarpeeksi hyvissä ajoin, ollaan kireitä ja itkuherkkiä, ja sitten vielä muutetaan tosi usein (tai minä muutan, ei niinkään P). Onneksi saatiin paljon apua. Jokaisessa muutossa sitä aina hämmästelen, että vieläkin jotkut jaksavat tulla muuttamaan minua. Ihmiset ovat ihania ja kilttejä. Onneksi muutkin muuttavat, joten ehkä saadaan vielä tilaisuus osallistua kantohommiin.

En ole juuri ehtinyt muistella häitä, mutta sitä mukavampaa on ollut lukea muiden kertomuksia juhlista. On ollut myös tehtävä sinänsä yrittää muistaa oma uusi nimi. Sukunimeni pidin, samoin P, mutta meillä on nyt kolmannet etunimet, yhteiset. Ne voi tarkistaa täältä. Ollaan kenties sietämättömiä hippejä.