Neitopäivä

Viimeistä iltaa eletään susiparina: huomenna teen P:sta kunniallisen miehen. Toki häät ovat vasta ylihuomenna. Elämä sunnuntain jälkeen on hujahtanut hurjaa vauhtia, päässä surisee ja tuntuu siltä kuin järjestäisi yhden päivän festaria. Meillä on jo täällä kumpikin äiti, osa isosta sisarusliudasta sekä suuri määrä kaikenlaista häärekvisiittaa, mikä on tosi mukavaa kaikki tyynni. Ihanaa tulla kotiin, kun eteinen on puolillaan ruiskukkaa, katajaa, mustikanvarpua ja kanervaa.
En osaa kuin ihmetellä. Olen keskellä jotain voimallista ja kaikesta omasta sähläämisestäni huolimatta hyvin määrätietoista aaltoa, joka kuohuu eteenpäin. Varmaan ennen kuin huomaankaan löydän päältäni sen unelmien mekon, joka nyt roikkuu pukupussissa verhopuussa, silmistä meikkiä ja tukan vieteriltä. Olen onnellinen ja onnekas.

Ja vielä minua kehuttiin Internetissä. Sen voi lukea täältä. (Se H on mitä luultavimmin minä, ja kyllä, olen kylliksi omahyväinen linkittääkseni tuon...)