Ceetä mustana ja punaisena

Aviopuoliso on reissussa viettämässä St:n viimeistä poikamiesiltaa. Minua ei viikonlopun viettäminen yksin uudessa kodihkossa kiinnostanut (erikoinen, ja uusi, tilanne: kaksi miinus yksi on yksi) ja toisaalta viinimarjapuskat vetivät puoleensa. Olenkin nyt ollut vanhempien luona Värtsilässä keräämässä pakastimeen talvivarastoa. Suhteeni viinimarjoihin on lämmin: ne ovat terveellinen ja aika hyvänmakuinen semiluonnontuote, joiden kerääminen ja puhdistaminen ei vaadi suuren suuria ponnistuksia. Sopii siis mukavuudenhaluiselle marttatoiminnoista haaveilevalle. Mustikat lannistavat minut jo ennen kuin edes pääsen metsään, mutta eivät lannista isää, ja sain sitten lahjaksi pienen sangollisen sitäkin puolta.
Huomenna on edessä paluu työkoneen ja kurssisuunnitelmien pariin. Onneksi M tulee pitämään jöötä.