Uudessa kodissa: kukkua eräiltäkin lattioilta

Eilen yritettiin laittaa kotia vähän asuttavammaksi, taas. Jotkut muut, jotka muuttivat pois Jyväskylästä samana päivänä kuin me ovat saaneet tiluksensa jo valmiiksi, mutta meilläpäin niitä laatikoita vain riittää. Jos oikein aavistan, niin samoja pahvilaatikoita kannetaan seuraavassakin muutossa, ja sitä seuraavassa... Lähinnä päivä täyttyi kuitenkin paskaisten lattioiden luuttuamisesta. Vessanpytty siis tulvi komeasti lattialle hajulukon kautta. Soitimme hädissämme ensin naapurille, taloyhtilön aktiiville, siinä toivossa, että hän tietäisi jokin päivystävän putkimiehen kunnassa. Ei tiennyt, mutta tuli itse arvioimaan tilannetta, ja todettuaan sen toivottomaksi ilmaantui seuraavana päivänä ystävänsä Putkimiehen kanssa. Viemäriin viskottiin jotain hypersyövyttävää ainetta, joka puri tukokseen: lopulta vessa toimi niin kuin sen pitää, mutta vessan lattialla lainehti asia, jolle sana "lätäkkö" ei tekisi oikeutta. Eikä se lätäkkö mennyt itsekseen minnekään, kun lattiassa ei ole viemäriä. Ensin luuttusi P, sitten minä, ja lopulta pesin lattian tolulla vielä noin kuusi kertaa. Lika on inhottavaa, erityisesti vessalika, mutta vielä epäilyttävämpää on syövyttävä aine siellä, missä se voi joutua kosketuksiin minkään elävän, kuten jalkapohjan, kanssa. Mutta erikoinen juttu sinänsä: paras ja ainoa ystävämme uudella paikkakunnalla on (entinen) poliisi.
Kun vessa oli selvitetty, paahdoin aivot vinksallaan eteenpäin. Tervetuloa siemailemaan olutta parvekkeelle, joka muuten on melko epäviihtyisä, mutta jonka lattia kiiltelee puhtaana, ainakin hetken verran.