Hermopainetta ilmassa

Kun bussi kurvasi Jyväskylään kampuksen ja kotikulmien ohi, sain väristyksiä selkääni. Jyväskylä on vain niin mukava ja kotoisa. Sen hyvistä puolista on helppo nauttia, ja huonot puolet tietää valmiiksi ja niitä osaa vältellä. Täällä ei maailma hyöki päälle, korkeintaan Ilokivestä saattaa saada nälkäisen bussissa istumisen päälle mitättömän pienen lautasellisen kuivaksi käpristyneitä pinaattilettuja.
Pääsin kuin pääsinkin matkaan, vaikken varmaan koskaan ole ollut niin lähellä paniikkihäiriökohtausta kuin aamulla. En ihan tarkkaan tiedä, mistä se tuli. Huonosta nukkumisesta, huolestuneisuudesta ja miljoonasta muistettavasta asiasta (vaikka osa niistä olisi niin triviaaleja kuin että olisi hyvä viedä biojätepussi ulos ennen lähtöä, mutta jotka nekin saattavat kasvaa niin suuriksi, että sydän alkaa hakata lujaa ja tulee hiki ja paniikki. En muuten sitten vienyt sitä bioa.). Nyt on onneksi nähtävissä neljän päivän aikana paljon kavereita ja juhlittavissa yhdet taatusti ihanat häät.