Jyrkässä kulmassa

Eteisessä on uus-käytetty kirppariräsymatto. Vaaleanpunainen. Jos meillä ikinä enää pidetään juhlia, on eteinen taatusti hienoin juhlahuone, koska jossain laatikossa pitäisi olla myös viimeisimmältä kämppikseltä perityt valtavan suuret vaaleanpunaiset silkkipaperikoristeet.
Tein tänään mielenkiintoisen havainnon: kahdeksan tunnin työpäivä ei ole hirveän paha. Olin töissä ennen kahdeksaa ja lähdin pois vähän neljän jälkeen, ja kohtuulliselta tuntui. Jos ei tarvitsisi säätää enää tänään, olisin ihan tyytyväinen. Ehkä ensi jaksossa tai sitä seuraavassa. Sikälikin päivä oli OK, että sain tehdyksi oleellisia asioita ja vastuutettua vähän joitain nuoria, jotka nähtävästi eivät ole vielä hoksanneet, että äikän tunnilla pitäisi vähän seurailla lähiympäristöä eli minua. On kauheaa, kuinka sitä unohtaa luokassa ne ihmiset, jotka ovat passiivisia ja hiljaa. On kyllä yhtä lailla kauheaa, kuinka ei voi unohtaa luokan niitä ihmisiä, jotka ovat äikän suhteen passiivisia, mutta eivät todellakaan hiljaa.
Olin katsomassa jalkapalloa. Suomi ja Portugal pelasivat tasan, mikä oli kenties paras lopputulos: kannatan edelleen Portugalia, vaikka suosikkipelaajat eivät olleetkaan mukana. En ollut ikinä käynyt stadionilla enkä jalkapallo-ottelussa, ja hämmentäväähän se oli. Jo sekin, että katsomo oli niin jyrkässä kulmassa, että kentälle tosiaan näki. Mieleen tuli asiattomia ajatuksia. Niin kuin että jos katsomossa syntyisi äkillinen joukkopaniikki, olisi sieltä ylhäältä tosi paha päästä alas (tai sitten tulisi nopeammin kuin mikä terveellistä on), ja toisaalta, että pelaajat ovat niin lähellä, että jos olisi hullu, ei olisi ongelma ampua niitä vaikka ritsalla tai jollain. Ei niin, että olisin miettinyt paniikkia tai ampumista pelin aikana. Oli jännää ja eksoottista ja hauskaa, ja jossain määrin kiusallista myös - en ole varmaan koskaan joutunut tilanteeseen, jossa kuuluisi tuolla lailla kannustaa Suomea. Taputin tietysti Suomelle. Minä ja P myös oltiin katsomossa meidän huudeilla ainoita, jotka osoittivat suosiota Portugalin maalin tehneelle Nuno Gomesille, kun hänet vaihdettiin pois kentältä.
No nyt. Referaattipinoa. Tyylikysymyksiä. Esseitä. Hii-op.

Lisäys: vähän noiden kulmajuttujen lisäksi kelasin kysymystä pelaajien yöpaikoista ja siitä, mitä ne saivat iltapalaksi pelin jälkeen. Jotenkin veikkaisin smörrebrödejä ja olutta. Ei niin, että oikeasti haluaisin tietää, mutta on se nyt jossain määrin erikoista, että jotkut miljonäärit lennähtävät tänne pelaamaan palloa, nukkuvat yön yli ja lennähtävät sitten taas jonnekin. Ja että jossain täällä sitä pitää niidenkin nukkua ja syödä. On se minusta aika jännää.