Omien kuulumien puutteessa
Tapahtui tänään: tein töitä noin kaksitoista tuntia, avasin siiderin puolisen tuntia sitten. Kunhan se loppuu, menen nukkumaan. Huomenna sama juttu, ainakin mitä töihin tulee.
Jos en olisi niin pihalla, kuvailisin ehkä työelämään siirtymistä tämän päivän näkökulmasta vähän värikkäämmin. Miksi tämän pitää olla tällaista? Tiedän toki olevani onnekas, kun sain sijaisuuden tässä vaiheessa. Tiedän, etten suinkaan ole maailmankaikkeuden ainoa töitä puskeva olio, enkä edes ainoa, joka tekee töitä toista viikkoa. Kaikilla se kuulemma on alussa tuskaisaa. Ja sitten voi muistaa, että jotkut varmaan ovat tässä tilanteessa yhdessä vaikka sen omakotitalon tekeleen ja kahdeksankuisen lapsen kanssa, yksinhuoltajina. Niin että ei pitäisi valittaa liikaa. Mutta täytyykö sen olla tuskaisaa juuri tällä lailla? Voin hyvin kuvitella, että äikkäopen homma on ihan kivaa, jos sitä olisi määrällisesti suunnilleen sen verran kuin mistä on mahdollista suoriutua. Minä en suoriudu tästä. Olen ihan paska opettaja. Ja on inhottavaa havaita, että vaikka teen kaikkeni, en silti tee lähellekään tarpeeksi enkä voi olla tyytyväinen itseeni tai edes rauhallisella mielellä.
Tuskailun voisi kai ulkoistaa sillä perusteella, etten minä ole tehnyt lukujärjestyksiä ja veivannut samaan jaksoon kolmannesta koko vuoden töistä. Se ei auta sikäli, että omat vaihtoehdot tuntuvat olevan aika vähissä. Joko jatkan näin ja toivon, että jossain vaiheessa helpottaa, tai sitten lopetan nyt heti, mistä seuraisi luultavasti huonoa: rahaton paluu Jyväskylään. Enkä tiedä, millä lihaksilla pääsisi joskus myöhemmin työhön kiinni, jos olisi lähtenyt ekasta työpaikasta maitojunalla kahden viikon jälkeen.
Viimeiset kulaukset tölkistä ja hampaiden pesulle.
Jos en olisi niin pihalla, kuvailisin ehkä työelämään siirtymistä tämän päivän näkökulmasta vähän värikkäämmin. Miksi tämän pitää olla tällaista? Tiedän toki olevani onnekas, kun sain sijaisuuden tässä vaiheessa. Tiedän, etten suinkaan ole maailmankaikkeuden ainoa töitä puskeva olio, enkä edes ainoa, joka tekee töitä toista viikkoa. Kaikilla se kuulemma on alussa tuskaisaa. Ja sitten voi muistaa, että jotkut varmaan ovat tässä tilanteessa yhdessä vaikka sen omakotitalon tekeleen ja kahdeksankuisen lapsen kanssa, yksinhuoltajina. Niin että ei pitäisi valittaa liikaa. Mutta täytyykö sen olla tuskaisaa juuri tällä lailla? Voin hyvin kuvitella, että äikkäopen homma on ihan kivaa, jos sitä olisi määrällisesti suunnilleen sen verran kuin mistä on mahdollista suoriutua. Minä en suoriudu tästä. Olen ihan paska opettaja. Ja on inhottavaa havaita, että vaikka teen kaikkeni, en silti tee lähellekään tarpeeksi enkä voi olla tyytyväinen itseeni tai edes rauhallisella mielellä.
Tuskailun voisi kai ulkoistaa sillä perusteella, etten minä ole tehnyt lukujärjestyksiä ja veivannut samaan jaksoon kolmannesta koko vuoden töistä. Se ei auta sikäli, että omat vaihtoehdot tuntuvat olevan aika vähissä. Joko jatkan näin ja toivon, että jossain vaiheessa helpottaa, tai sitten lopetan nyt heti, mistä seuraisi luultavasti huonoa: rahaton paluu Jyväskylään. Enkä tiedä, millä lihaksilla pääsisi joskus myöhemmin työhön kiinni, jos olisi lähtenyt ekasta työpaikasta maitojunalla kahden viikon jälkeen.
Viimeiset kulaukset tölkistä ja hampaiden pesulle.
Tunnisteet: opettaminen
posted by Kertoja | 22:26
8 Comments:
Oot kuule minun sankari. Teenpä tunnustuksen: halusin aikoinaan äikänopeksi. Sitten kävi toisin, ja nyt myöhemmin "onneksi" sitten kävi niin että tuli tiettyjä juttuja joiden puolesta en olisi siihen ikinä pystynytkään.
Tulee hyvä mieli, aina kun kuulee ja nyt kun näkee että tutuista tulee / on tullut äikänopeja!
Hyvin se tulee menemään, oikeasti!
Opehommat on kyllä vähän semmosia että toisen on vaikee auttaa, mutta jos ikinä keksit jotain irtonaista hommaa, mitä toinen äikkäläinen voi tehdä matkan päästä, niin mulle voi delegoida. Vaikka matskujen hakemista ja tekemistä jostain tietystä tai tuntisuunnitelmia/ideointia emmää tiiä. Näihi vaan surutta. :)
Olet minunkin sankari. Ja minullekin voit delegoida. Tulen kotiin toivottavasti ihan kohta, tai illalla ainakin!
Ja kun eka jakso on hoidettu, loput menee omalla painollaan, tai ainakin ne ehkä tuntuu siltä.
Sinä urhea ope, etkä ole paska opettaja, vaan teillä on paska reksi, kun on pannut sut tuollaiseen tilanteeseen!
Toivottavasti helpottaa pian. Minun uskoni sinun selviytymiseesi ei ole horjunut vielä vähääkään. Ja se on varmasti totta, että kun tuosta rääkistä olet selvinnyt, selviät mistä tahansa. Voimia!!
Mää luulen, että me ollaan kuitenkin ihan ok opeja. Ryhmänohjaajana olen kyllä täysi paska, mutta ku kukaan ei perehdytä, eikä niitä oppilaita kiinnosta. Selityksen makua. Ylikuormitus, piippiippiip. Mutta ihan taatusti ollaan hyviäkin, joinakin hetkinä. Tämmöstä tää sitte on.
Huhhui. Kylläpä kuulostaa aika erilaiselta kuin sillon kun tein espanjan sijaisuutta. Sinä syksynä kirjottajiakin oli jopa kolme. Mulla oli vaan pari kurssia ja musta tuntu silti että möhlin kaiken, pelottelin ne ihan yo-kokeen vaikeudella jne. Sohlasin piirtoheittimen ja kaikenmaailman laitteiden kanssa JOKA kerta. Silti jos säkin välität opetuksestasi ja oppilaistasi noin paljon niin se välittyy varmasti vaikka kuinka unohtaisit sitä ja tätä. Täytyyhän niidenkin oma osansa tehdä. Ja älä ainakaan ota mitään koulun yleisiä hommia vastaan ollenkaan, eikös niitäkin oo kauheesti. Sellasta tsemppiä täältä:)
Kiitos kaikille hirveän paljon kannustuksesta! En ole ehtinyt tällä viikolla juuri blogille saakka, mutta kun sähköpostiin on putoillut noita tänne kirjoitettuja rohkaisuviestejä, on olo ollut aina hitusen parempi.
Ja kiitos myös avuntarjouksesta, Heli. Voi olla, että jossain vaiheessa soitankin ja anelen ideoita, mutta nyt en osaa pyytää- ihan vain siksi, että tuntien suunnittelu on ollut ajanpuutteen vuoksi sellaista kädestä suuhun -tekemistä. En ole ehtinyt valmistella mitään kokonaisuuksia etukäteen, yleensä teen joka tunnin vasta edellisenä iltana. Mikä on kyllä huono juttu. Ehkä, toivottavasti, jos jossain vaiheessa pystyy katsomaan vähän kauemmaksi, niin sitten. Niin, paitsi että jos joku haluaa sanoa jotain painavaa referaatista (ykköskurssi), niin se on vissiin ensi viikon hommia...
Mutta että kiitos. Ihania olette.
Referaatista ei varmaan painavaa saa vaikka haluais. Kielikompassista vaan copypastettamaan. Ja kandee tietenkin aloittaa kirjotuksilla pelottelu jo hyvissä ajoin. Hah. ("Ilman referointitaitoja aineistoaineesta tulee hidas ja tuskallinen kokemus"). Nii sitä mun piti vielä sanoa, että jos joskus on esim. älytön kasa korjattavia tekstejä ja aikaa ei, nii voin tulla myös livenä tukijoukoiksi. En sillä että haluisin auttaa, vaan sillä, että itellä pysyy taidot ;D
Lähetä kommentti
<< Home