Merenkulkua ja maneetteja

Kotona taas: purjehdimme pitkän viikonlopun Tammisaaren edustalla - tai tarkkaan ottaen minä en tehnyt juuri muuta kuin istuin kyydissä ja katsoin maisemia välillä ihaillen, välillä hyvin huolestuneesti (niinä hetkinä, kun mielestäni tuuli liikaa). Pidin sentään välillä kiinni peräsinpinnasta ja kyllä, ohjasin siis venettä. P kirjoittaa ja kuvittaa aika kattavasti retkeämme täällä, joten ehkä laiskana naisena jätän reflektoimisen vähemmälle. Hieman täytyy hehkuttaa maneetteja. En koskaan ollut nähnyt sellaisia, ja retken yksi parhaita hetkiä oli sunnuntain aamukahvi veneessä nukutun yön jälkeen: olimme vielä Jussarön satamassa, istuin auringossa veneen reunalla ja katselin tiheää silakkaparvea kymmenen sentin päässä varpaistani. Joukossa hengasi maneetti, jonka selässä oli neliapilan mallinen, auringonvalossa kultaiselta näyttävä kuvio (maneetin suolisto, ehkä?). Miten voikaan olla olemassa sellaisia eläimiä? Myöhemmin, prutkutellessamme hiljalleen Jussarön satamasta poispäin näin maneetteja vielä lisää; pystyin yhdeltä istumalta laskemaan jopa parikymmentä violettia ja kullanväristä eläintä. (Vai pitäisikö kirjoittaa "eläintä"?). Ne olivat satumaisia ja sen verran vieraita, että päätin olla pulahtamatta uimaan niiden joukkoon. Tässä yhteydessä täytyy tehdä tunnustus. Poden todella huonoa omatuntoa siitä, että tökin maneettiparkoja: maanantaiaamuna halusin jo kovasti uimaan, mutta maneetteja vain ilmaantui veneen ympärille enemmän ja enemmän. Yritin lähettää niitä melalla kauemmas, mikä ei onnistunut. Toivottavasti en satuttanut niitä... Meksikossa muuten merikilpikonnia tukehtuu kuoliaaksi, kun ne luulevat mereen joutuneita muovipusseja meneeteiksi.

Toinenkin reissun kohokohdista liittyy Jussaröön. Saari on ulkosaariston reunalla ja maisemat sen mukaiset (=hienot!). Lauantaina saunan jälkeen istuin yksinäisellä rantakallioilla (P oli kylläkin mukana). Meri äänteli, tähtitaivas näkyi upeasti ja minä muistelin kalastajista kertovaa laulua.

Antikliimaksiin ei ehkä pidäkään mennä. Tajusin hyvin kirkkaasti, miksi autoissa on turvavyöt ja myös sen, että ihmisruumis on aika joustavaa ainesta, myös naama. Nenä alkaa olla jo melko hyvässä jamassa.