Takaumat ja etuumat

Huomenna alkaa kesän ainoa leiri: lähden opettamaan kieltä kv-vapaaehtoistyöntekijöille. Se on varmaan mukavaa sitten kun sinne pääsee, ja vapaaehtoiset ovat epäilemättä lähinnä sympaattista väkeä, mutta juuri nyt motivaationi ei ole järjettömän korkealla. En usko, että elämäni edistyy, jos en ole masinoimassa edistystä akselilla koti-yliopisto. Myöskään huonosti nukuttu yö ja meneillään olevan patteriremontin aiheuttamat remonttiaiheiset takaumat eivät kohenna oloa.

Pistäydyin eilen isotäti-H:n luona kylässä. H on elossa olevan mummin lisäksi kuin toinen mummi minulle ja veljille, ja jo maantieteellisestikin mukavan lähellä. Täti oli vanhentunut hurjasti viime visiitistä. Juttelimme päivänpolttavista asiheista (kuten digiboksista) ja muista: hän esitteli tyytyväisenä musiikki-ideansa omia hautajaisiaan varten. Olimme yhtä mieltä siitä, että valinta oli hyvä, mutta ehdotin, että H kuitenkin lykkäisi kuolemistaan ainakin siihen, että ehtisi tavata minun lapseni. Reteä H lupasi yrittää.