Kenties rakkain kodinkoneeni*

Toissapäivänäkö kirjoitin, että onneksi vedenkeitin toimii (lähes sähköttömässä ja liedettömässä keittiössä)? Nyt voisin kirjoittaa saman ja kursiivilla: onneksi se toimii! Saimme taannoin häälahjaksi superhienon teräksisen vedenkeittimen, jota rakastan. Se on riittävän suuri, vesi kiehuu siinä hetkessä ja sisäpohja on sellainen, ettei se kerää karstaa. Käytämme sitä joka päivä ehkä kaksitoista kertaa (ruokakuntaan kuuluu tee- ja kahviaddikteja!). Olen ratkuttanut puolisolle keittimen oikeaoppisesta käytöstä - minusta P yleensä kiehuttaa siinä liian vähäistä vesimäärää ja pelkään, että moinen vähitellen hivuttaa keittimen hajalle. Lisäksi pannussa ei mielestäni saisi seisottaa vettä. No, eilen jossain vaiheessa aamua havahduin siihen, että keittiöstä kuului omituista loukkaantunutta pihinää. Se oli keitin, jonka olin rivakasti tyhjentänyt ja puuhaillessani tyrkännyt päälle. Keitin oli tulikuuma ja haiskahti oudolta, ja olin varma, että olin tappanut sen. Onneksi sentään niin ei ollut käynyt; kun pannu oli rauhoittunut ja sitä pystyi tutkimaan, huomasimme ettei sille ollut tapahtunut vahinkoa. Teräs nähtävästi kestää paljon!

Lieden saamme käyttöön ehkä ensi viikolla.

*Muita ihania ovat punaiset laitteet, nimittäin leivänpaahdin ja imuri.