Seuraava vuosi alkoi juuri

Meillä on käynyt paljon vieraita. Jotkut ovat pistäytyneet ohi ajaessaan kahville tai teelle, toiset ovat jääneet pidemmäksi aikaa. On hirveän virkistävää nähdä ihmisiä ja kuulla heidän asioitaan ja myös pistää omia kuulumisiaan sanoiksi. Ainoa huono puoli kylästelyssä on se, etten viitsi pyykätä vieraslakanoita joka välissä - olisi niin mukavaa tarjota kaikille sänky (eli patja), johon tulee freesit lakanat suoraan narulta. (Ja nyt kun tuttavat tietävät, että joutuvat useinkin valmiiksi nukuttuihin lakanoihin, meille ei varmaan kukaan enää halua jäädä yöksi... pahus.) On myös ollut sellaisia tapaamisia, joissa vuorotellen itketään ja nauretaan ja puhutaan isoista asioista. Yhdestä sellaisesta illasta tässä taannoin olin erityisen onnellinen.

Eilen oli syntymäpäiväni. Sain aamiaisen ja paketteja sänkyyn ja onnitteluviestejä pitkin päivää. P antoi minulle Peter Englundin Kuningatar Kristiinan elämäkerran ja Steve Sem-Sandbergin Ravensbruckin. Olenkin ollut hyvää lukemista vailla viime aikoina. P väitti, että näissä kirjavalinnoissa oli jotain samaa kuin siinä, kun Homer antoi Margelle syntymäpäivälahjaksi keilapallon, jossa lukee "Homer". Ehkä onkin... mutta minua ei yhtään haittaa, että P lukee kirjat itsekin - sittenpähän niistä on helpompi jauhaa jälkikäteen. Sain myös vanhemmilta tosi kauniin keltaisen laukun, jonka tosin otin käyttöön jo ennen varsinaista Päivää. Itse juhlistin vanhenemistani tuoksumalla ruusulta kiireestä kantapäähän: hölväsin nahkaani peruskosteusvoiteen sijasta luontopuodin ihanaa ruusuöljyä. Illalla emme jaksaneetkaan mennä ulos punkkulasillisille vaan söimme kotona jäätelöä ja katsoimme niin monta jaksoa Lostia, että silmiä alkoi kirvellä.

On hivenen noloa, kuinka innoissani olin edelleen siitä, että olin päivänsankari. Kuuluisikohan se lapsuuteen ennemmin kuin muutaman vuoden päässä häämöttävään kolmekymppisyyteen? Mitään erityistä saavutusta syntymäpäivään ei tarvita, mikä tekee syntymäpäivien juhlinnasta kylläkin varsin demokraattista touhua. Tulin myös ajatelleeksi, että adoptiolapsemme ei sitten ehkä tiedä tarkkaa syntymäpäiväänsä... Kai tarkat syntymäajat kuitenkin yleensä tiedetään?

Minun vuoteni pyörii kesästä kesään, ja jos opettajan uralla meinaan pysyä, vuosi kulkee samalla lailla varmaan hamaan eläkeikään saakka. On vain loogista, että syntymäpäiväni on puolessa välissä kesää - syklit menevät sievästi niin, että olen koko vuoden samanikäinen. Eilen alkoi uusi vuosi Kertojan ajanlaskussa, niin se vain menee.