Punaista!

Vaivaakohan kotirouvasyndrooma, kun kirjoitan nykyään vain kotiasioista? Lisää nimittäin tulee: olen ilmeisen ihastunut punaiseen väriin ja olen värjäämässä kotini punaiseksi tai punaiseen murretuksi. Eilen kannoin kotiin litran peruspunaista perusmaalia, tänään valitsimme keittiönpöydän ja pikkuhyllyjen väriksi riemukkaan kuultosävyn "Marja" ja ison kirjahyllyn väriksi vain vähän hillitymmän "Ketun". Kaikki tämä on lähtenyt siitä, kun meistä viime syksynä alkoi tulla Ikea-pariskunta. Ikeassa ei ole muuten vikaa, kai, mutta vähän ahdistaa ne Karjalan metsät ja muut tyypilliset suuryrityksen pahuudet. No, joka tapauksessa meillä on aika paljon Ikean puunvärisiä perusmööpeleitä täällä, ja jotta a) puu tulisi suojatuksi ja b) koti ei näyttäisi Ikean näyttelytilalta asialle piti tehdä jotain. Konsultoimme P:n tätiä, joka on huonekalujen entisöinnin ammattilainen ja kenties maailman monitaitoisin ihminen. Saimme paljon neuvoja ja apua - ja vielä tänä kesänä päästään askartelemaan hiomapaperin ja vernissan kanssa. En malttaisi odottaa! Maalaaminen on ehkä mukavinta tekemistä mitä tiedän, ja luulen, että vernissan ja tärpätin kanssa pelaaminen on yhtä kivaa.

Kaiken kaikkiaan olen suhteellisen taitamaton ja vähän myös laiska tällaisissa pienkunnostusasioissa, ja siksi olikin imartelevaa, kun täällä juuri kyläillyt V oli sitä mieltä, että meillä olisi useinkin tämän sorttisia projekteja käynnissä. En ihan allekirjoita tuota, mutta toisaalta kun muistelee, niin aika monessa kodissa on tullut maalattua seinää tai vähintään jotain huonekalua. Edellisessä Jyväskylän-kodissa maalasimme nuhjaantuneen keittiön seinät ihanan taivaansinisellä värillä ja keittiön kaapit okralla. Lieden yläpuolelle eräs taiteellinen talkoolainen keksi jättää hienon valkoisen pallokuvion. Se oli ehkä ihanin keittiö minkä kuvitella voi! Onneksi jälkeemme muuttavatkin pitivät siitä - voin kyllä kuvitella, että kaikkien silmää heleän sininen kyökki ei ehkä miellyttäisi...

Olisi mahtavaa osata tehdä enemmän huonekalujen ja seinien pintakunnostusta. Olen vähän harjoitellut ja voisin harjoitella vaikka kuinka: kärsivällisten vanhempieni ulkovarastossa on useampikin pelastamani esine, jonka olen luvannut jossain vaiheessa sieltä siivota pois, eli hioa ja kantaa omaan huusholliini. Vanhat huonekalut ovat ihania, eikä ole niin huojuvaa tai lahoa esinettä, jota en haluaisi suojella. Siitä syystä kodissamme on tälläkin hetkellä kuusi keittiönpöydän ympärille tai työtuoliksi sopivaa tuolia (kaikki keskenään erilaisia), joista kaksi ei ole vaarallisia istujalle. Muita tuoleja ei ole. Asialle pitäisi tehdä jotain, mutta tuolien rakenteiden korjaus on niitä asioita, joita en hallitse. Siispä vain iskemme leviävät istuimet tukevammin kohdilleen ennen kuin istahdamme ja yritämme ohjata vieraat painamaan niitä kahta lujaa puuta.

Kun kävelin kotiin punaisen maalipytyn ja pensseleiden kanssa, tuli mieleen kaikenlaisia ideoita siitä, kuinka voisinkaan muuttaa ympäristöä näiden välineiden avulla. Ja jos saisin päättää, niin maalaisin makuuhuoneeseen (valkoiset seinät kuin paperia...) runoja, aforismeja tai iskulauseita. Tai ehkä katkelman jostain romaanista. Tällaisten asioiden vuoksi ihmisen pitäisi kenties omistaa kotinsa.