Ya no

Vielä on kuumaa (ja saa ollakin sikäli, että haaveilen yhä mattopyykistä), mutta pää alkaa virittäytyä syksyyn. Ensi viikolla alkavat afrotunnit ja jotain pitäisi tehdä espanjan eteen. Muistin taas leirillä, millaista espanjan puhuminen on: en ole siinä hyvä, mutta espanjaksi olen hauskempi ja iloisempi. Ja iloisempi haluaisin olla. Otin jo ensimmäisen askeleen ja lainasin kirjastosta espanjankielisiä klassikkoelokuvia: tästä saisi tulla uusvanha harrastus syksyyn - elokuvia kotisohvalta käsin ja punaviiniä elokuvien kanssa. Leffoja ja tissuttelua muistaakseni harrastimme P:n kanssa viime syksynä Taajamassa. Jestas sentään, siitäkin on jo vuosi...