Loppukesän flow

Elän jonkinlaisessa käsityöläisflowssa. Melkein kuin olisin saanut tuomion, että käteni katkaistaan ensi viikolla: olen viime päivien aikana päällystänyt ruman valokuva-albumin kankaalla, hionut puisia kenkätelineitä ja keittiönpöytää, kokannut ynnä organisoinut tiloja kuten siivouskomero ja työkalupakki. Haaveilen neulomisesta ja mattojen kutomisesta ja jos tänä kesänä vielä tulee kolmen päivän putkea, jolloin ei sataisi, hinkuaisin mattopyykille pesemään vanhoista putkiremontin muistot pois. Ja mitenkähän käy marjojenja sienten? Eksyykö yhtään meidän pakastimeen? Tänään lopulta pääsin käsiksi pensseliin ja maalipyttyyn, kun maalasimme ne kenkätelineet punaisiksi. Se oli lähestulkoon harras tapahtuma. P tuli avuksi, ja vetelimme kirkkaanpunaista maalia hiljaisuuden vallassa. On hirmu hienoa katsoa, miten pinta muuttuu. Ja se maalikaupan melkein-halvin maali, kirkas punainen, on kyllä mahtavan väristä! En tiedä, kuinka isoja pintoja sillä voisi kotonaan maalata ennen kuin alkaisi kaduttaa ja päätä särkeä, mutta ainakin kenkätelineisiin se sopii ihanasti. Kodin muut (tulevat) punaiset ovat runollisesti nimettyjä; tämä sävy on selvästi luokkaa "sosialismi".

Mietin maalatessani taas lapsijuttuja. Esimerkiksi että mahtaako se meidän lapsi sitten tykätä punaisista kenkätelineistä ja että miltä pienet kumpparit näyttäisivät niillä. Vähän ajattelin myös sijaislapsiasioita.

Huomenna tehokäsittelyssä on se pöytä. Hiomapaperi oli liian hienoa - aurinko on polttanut tummanruskean, valkoisella kuvioidun vahakankaan läpi puuhun pöytäliinan kuvion, eikä se vielä irronnut. Yritän saada kiekurat irti ennen pellavaöljykäsittelyä. Luvassa on myös lisää sosialismia sekä yrttien istutusta isoon ruukkuun.

Nyt on minun osaltani tämän kesän häät juhlittu. Reilu viikko sitten kaasoilin läheisen ystävän häissä, jotka pidettiin kolmella kielellä, tai oikeastaan neljällä. Sulhanen oli norjalainen, joten vihkiseremonia oli suomeksi ja ruotsiksi (kai siihen oli valmis, ruotsinkielinen kaava olemassa?). Juhlissa kaikki suomeksi sanottu käännettiin norjaksi tai englanniksi ja norjankielinen ohjelma puolestaan suomeksi. Hääjuhlan liikuttavin osuuskin liittyi kieleen ja ei-kielelliseen: sulhanen, joka ei ole vielä ehtinyt hioa suomeaan kovin sujuvaksi oli urheasti valmistellut suomeksi pitkän ja liikuttavan puheen, jossa hän kiitteli appivanhempiaan ja harvinaisen koskettavasti kehui tuoretta vaimoaan. Vedet siinä nousivat silmiin, ja samoin näytti käyvän muidenkin suomenkielisten kuulijoiden kohdalla. Norjalaiset luonnollisesti eivät ymmärtäneet puheen sisältöä ennen kuin sulhanen kertasi sen sisällön vielä norjaksikin, jolloin nenäliinat olivat ahkerassa käytössä norjalaisten keskuudessa. Sulhasen puheen jälkeen kaunis morsian vastasi siihen laulamalla rakkauslaulun, joka sitten herkisti suvut kielimuurin kummaltakin puolelta. Oli se ihanata.

Nuo suomalais-norjalaiset häät sattuivat olemaan päivälleen vuosi omiemme jälkeen, ja vuosipäivää oli hyvä viettää aiheen merkeissä. Ystävä oli meitä ajatellen valinnut valssikimaraan meidän häävalssimme, Leonard Cohenin mainion biisin Take This Waltz. Ensimmäistä hääpäivää juhlimme myös menemällä hääjuhlan jälkeen hotelliin yöksi: Joensuun keskustassa on mainio, tunnelmallinen baari Jokela, jonka hotellissa moni suomalaisen kulttuurielämän vaikuttaja on kuulemma nukkunut. Huone oli vähän nuhjainen (myös halpa), mutta me olimme perinpohjin vaikuttuneita. Ehkä voisi mennä joskus uudestaankin.

Cohenin valssia pääsimme kuulemaan myös viime viikonloppuna, kun jyväskyläläiset ystävät järjestivät häät muutaman vuoden vanhaa avioliittoaan juhlistaakseen. P kuvaili toisaalla osuvasti hääparia niin, että morsian muistutti keijukaista vaaleanvihreässä mekossaan ja sulhanen puolestaan viulunsoittajaa katolla. Hirmu hauskat ja sympaattiset olivat nämäkin juhlat. Jos häihin pääsisi joka viikonloppu, niin kai niihin jossain vaiheessa turtuisi, mutta vielä pitkään aikaan ei ole siitä vaaraa - mahtavia juhlia ne ovat, joka kerran.

Tuntuu, että monilla on isoja muutoksia käynnissä. On ehkä ollut jo aika kauan, vaikka minun päässäni muutokset yhdistyvät loppukesään, joka selvästi on nyt. Konkreettisia, isoja liikkeitä on tapahtumassa tälläkin hetkellä: kuka muuttaa Nigeriaan, kuka Helsinkiin, Espooseen tai pohjoiseen Keski-Suomeen, joku lähtee Berliiniin; on työpaikkojen muutoksia ja uusia vauvoja. Surullisiakin muutoksia on meneillään. Onko elämä aina tällaista vai pyöriikö iso pyörä ihan sattumalta juuri nyt? Meillä ei kyllä taida tapahtua suunnattoman suuria. Huonekalut vain muuttuvat punaisiksi.