Pilvistä sisällä ja ulkona

Arvio putkiremontin tilasta oli aika optimistinen (yllätys yllätys). On totta, että asuntoon tulee vettä ja että viemäri suunnilleen toimii, mutta sen sijaan "vain vähän siistejä sähkötöitä jäljellä", "sähkömies pistäytyy tekemässä päivittäin muutaman minuutin ajan töitä" ja "normaalia elämää voi viettää" eivät ole toteutuneet. Pölyä tulee koko ajan (äskenkin rapisi laastia eteisen lattialle, vaikkei asunnossa ole ketään), eilen täällä porattiin koko päivä kahdeksasta neljään, ja vain kaksi sähköpistoketta toimii. Esimerkiksi liesi ei pelitä eikä pyykkikonetta voi nostaa kylppäriin, jossa osa saumauksista ja ne sähkötyöt ovat tekemättä.
Jos ei pölyä tulisi koko ajan, voisi makuuhuoneen ja olohuoneen laittaa jo kuosiin, mutta ei paljon huvita puunata, kun seuraavana päivänä ohi kävellessä hihaan jo tarttuu betonipölyraita. Ja kuitenkin joka päivä olemme siivonneet ja luutunneet lattioita, seiniä ja kattoa ynnä irtaimistoa. Kuinkahan jotkut kestävät asua putkiremonttiasunnossa koko remontin ajan? Minulla hermo kiristyy jo neljäntenä päivänä... Myös yksityisyyden puute harmittaa: remonttimiehet voivat kävellä hetkenä minä hyvänsä sisään, ja mikäs siinä, sillä laillahan remontti etenee kohti loppuaan, mutta kylläpä odotan sitä päivää jona voimme siivota viimeisen kerran ja olla varmoja, ettei kukaan enää kolistele omilla avaimillaan tänne.

Pilvinen ja kylmä sää ei erityisesti nosta mielialaa, joka on valmiiksi levoton ja apea. Yritän olla tehokas gradun kanssa (ja kyllä, eilen kirjoitin neljä sivua keittiön lattialla sen toisen toimivan pistorasian vieressä). Varsin hyvänä kannustimena toimii se, että täällä opiskelupaikkakunnalla törmää vanhoihin tuttuihin, jotka ovat valmistuneet tai juuri ottamassa papereita pois. Olisi niin mukavaa ja lyhyttä vain todeta valmistuneensa sen sijaan, että jaarittelee viime talven työkomennuksista. Eilen en voinut välttää myös pientä raivontunnetta: tapasin yhden tutun, jonka otteesta opettamiseen ja muihin ihmisiin en koskaan ole erityisesti välittänyt. Hän kertoi valmistuneensa ja käyneensä herraties kuinka monessa työhaastattelussa (kuulosti melkein siltä, että koulut suorastaan tappelevat hänestä...). Helkkari. Kyllä, olen kateellinen. Jos kerran hän niin miksen muka minä?

Haluaisin keittää kuumaa kaakaota, se auttaisi mielialaan ja viluun - täällä asunnossa ei ole paljon lämpimämpää kuin ulkona. Täytynee ostaa lisää vain vesi -tyyppisiä kaakaopusseja. Onneksi sentään vedenkeitin toimii.